Uomat alkavat muodostua

Blogihiljaisuus ei suinkaan oo johtunut itsekseen itkemisestä, vaikka niin voisi edellisestä postauksesta päätellä. Päinvastoin: täällä on tapahtunut niin paljon, etten oo ehtinyt rauhoittua kotona ollenkaan (terveisii Laura!). Tänään päätinkin omistaa päivän kokonaan itselleni, eli makoilin aamulla neljä tuntia sängyssä pelaten pasianssia, pesin juuri pyykkiä ja aion vaan olla sekä kerätä voimia.

Oon kyllä pohtinut pariin otteeseen mun motivaatiota olla täällä: kumpuaako se musta itsestäni vai tuleeko se ulkopuolelta. Viikko sitten olin varma, että paine vaihtoonlähtemisestä ja muiden odotukset on saaneet mut hakeutumaan tänne. Nyt oon kuitenkin huomannut, että kyllä mää täällä tykkään olla ja haluan olla täällä. Tällä hetkellä olo on siis hyvä.

Tällä viikolla on riittänyt aktiviteettia suuntaan jos toiseenkin. Tiistaina tein matkan Ikeaan, ja nyt mun huone alkaa näyttää jo enemmän multa itseltäni. Siivosin samalla edellisten asukkaiden tavarat pois näkyvistä, mikä auttoi myös paljon. Esittelen tämän mun sopen jossain vaiheessa! Bussimatkan Ikeasta päärautatieasemalle pitäisi kestää puolisen tuntia, mutta missasin juuri lähteneen bussin ja jouduin odottamaan seuraavaa tunnin verran. Kuskilla ei ollut myydä mulle yksittäislippua, joten pääsin jäniksenä kyydissä, mutta kun näin Leipzigin keskustaa lähestyttäessä virkapukuisen ihmisen pysäkillä, päätin pompata pois kyydistä ja kävellä loppumatkan. Olinkin kolmen kilometrin päässä keskustasta ja lähdin vielä kävelemään kilometrin verran väärään suuntaan... Lopulta löysin ratikan, jolla pääsin kotiin, ja paluumatka kesti kaikkineen kolmisen tuntia.

Keskiviikkona alkoivat kurssit, joista kerron myös myöhemmin tarkemmin. Mulla on kolme luentokurssia ja kaksi seminaaria, enkä oo itsekään vielä ihan varma miten noi seminaarit toimii. Sen tiedän kuitenkin, että kun professorilla ei ole luentokalvoja tms ja muistiinpanot pitää tehdä pelkästään saksankielisestä puheesta, keskittyminen herpaantuu kolmen vartin jälkeen. Vaan mulla on kyllä tosi mielenkiintoisia kursseja, viimeinen ja ehkä kiinnostavin alkaa huomenna!

Oon myös tavannut paikallisia vihreitä ja ilmoittautunut mukaan vaalityöhön. Jee! Täällä käydään kunnallisvaalit samana päivänä, 25. toukokuuta, kuin eurovaalitkin, ja kampanjointi keskittyy täällä enemmän siihen suuntaan. Täytyy nyt tässä päntätä Leipzigin vihreiden miltei 80 sivun mittaista vaaliohjelmaa... No, oikeesti täytyy ehkä esimerkiks selvitellä miten koko kunnalliskuvio toimii, kun täällä ehdokkaat on puolueiden sisällä listattu järjestykseen ja jokaiselta alueelta valitaan tietty määrä ihmisiä.

Mulle on täällä muodostunut hyväksi ystäväksi puolessatoista viikossa slovenialainen Liza. Ollaan tosi samalla aaltopituudella ja voidaan hengailla tuntikausia puistossa tai jaaritella lounaalla sitä sun tätä. Just eilen vietettiin koko päivä Lizan sekä Prahasta tulleen Lizan kaverin Oton kanssa puistoissa istuen ja auringosta sekä lämmöstä nauttien. Ihanaa kun on joku, jolle voi aina laittaa viestiä kun on tosi iloinen tai surullinen jostain! En malta oottaa mun vierailua Ljubljanaan tai sitä, kun Liza tulee Suomeen. Lisäksi oon tutustunut jo mainitsemaani brittiläiseen tyttöön (jonka kanssa puhutaan saksaa, hauskaa) sekä tällä viikolla yhteen paikalliseen tyttöön ja itävaltalaiseen vaihtariin. Erityisen mukavalta ja kotoisalta tuntui, kun kävelin perjantaina yliopistolla ja itävaltalainen tuttavani käveli vastaan. Moikattiin ja vaihdettiin pari sanaa. Ihan kuin kotona!

Ootan vielä, kun petivaatteet pyörii pesukoneessa ja syön vähän jäljellejäänyttä salaattia (mun ruokahalukin alkaa palata!). Ehkä avaan tänään vielä sen Netflixin tai seuraan Suomen telkkaria netitse. Huomenna on taas täysi päivä ja tiistaina oon menossa koko päivän, joten nyt on vaan hyvä relailla.