Vuosien vuosi 2013

Ei kai vielä oo liian myöhäistä vetää yhteen viime vuotta? Onhan kuitenkin vielä tammikuu. Mulla oli meinaan sellainen muutosten vuosi, että on mulle itsellenikin ihan hyvä vähän kerrata vuotta 2013.

Viime vuosi mulla kului esimerkiksi opiskeluiden ja järjestötöiden parissa. Opiskelin ekan vuoden kevättä ja toisen vuoden syksyä puheviestinnällä Jyväskylän yliopistossa, ja vaikka välillä ihmettelin alavalintaani, tunsin olevani oikeassa paikassa. Haeskelin vielä sivuaineita.

Toimin viime vuonna Jyvioni - Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry:n toisena puheenjohtajana sekä Jyväskylän Vihreiden varapuheenjohtajana ja viestintävastaavana. Ne tuottivat paljon töitä, mutta pidin kokoustamisesta, tapahtumien järjestämisestä ja yhdistyksissä muutenkin toimimisesta. Se on ollut mun henkireikä pitkään ja oon tutustunut sitä kautta mahtaviin ihmisiin.

Viime kesänä kävin myös elämäni ensimmäisillä festareilla, kun vierailtiin Joensuussa Ilosaarirockissa (itkin koko Sigur Rósin keikan ajan) sekä mun ystävän häissä, joissa mun vegaaniruokavalio oli huomioitu mahtavasti, eli sain muutakin kuin herne-maissi-paprikaa.

Asuin viime vuonna myös kolmessa eri asunnossa. Ensin omassa yksiössä, johon olin muuttanut helmikuussa 2012 (ylävasen), sitten mahtavan kämppiksen kaa kaksiossa (yläoikee) ja nyt mun poikaystävän kanssa tässä kompaktissa kaksiossa. Yksiöstä oli tullut mulle rakas, mutta mulla oli huikea kämppis (tiiän että luet, puspus) jonka kanssa saatiin idea yhteenmuuttamisesta parin viinilasin jälkeen keskellä yötä ja hups vaan, siitä tyyliin viikko niin meillä oli jo muuttopäivä. Siellä asuin huhtikuusta joulukuuhun, ja tähän nykyiseen asuntoon muutettiin joulukuussa.

Viime vuonna isoin juttu mulle oli kuitenkin rakastuminen. Alettiin seurustella mun poikaystävän kanssa maaliskuussa, mutta oltiin tunnettu ja oltu ystäviä sitä ennen jo pari vuotta. Pikkuhiljaa ystävyys syveni rakkaudeksi ja tässä sitä nyt ollaan, avopuolisoina. Syötiin eräänä vapaapäivän aamuna mun yksiössä alkuvuodesta sängyssä mahtava brunssi, täytyiskin uusia se tässä joku päivä... En voisi kuvitella enää elämää ilman mun poikaystävää.

Lisäksi otin viime vuonna tatuoinnin, jota olin harkinnut jo pidemmän aikaa. Otin 44 Tattoon Jaakolla maapallon oikeaan käsivarteeni. Jännitin hirveesti, purin hammasta ja olin muutenkin nynny vaikka tatska on niin pieni ja sen tekeminen kesti ehkä puoli tuntia. Pidän siitä kuitenkin valtavasti ja se muistuttaa mua joka päivä mun arvoista ja siitä mikä mulle on tärkeää. Oikeassa kädessä se on siksi, että oon oikeakätinen ja yritän tehdä oman osuuteni maapallon pelastamiseksi.

Tältä vuodelta on lupa odottaa kans aika paljon: aloitin uusissa töissä viime viikolla, oon lähdössä puoleksi vuodeksi vaihtoon, toivottavasti matkailen, tuun kyllä ikävöimään paljon, mutta ootan myös syksyä nyt jo innolla. Ihanaa kun on jotain mitä oottaa!

Leipzig, bald komme ich!

Nyt mullakin alkaa hiljalleen selkiytyä kuviot vaihtojutuissa - tai tuntuu siltä, että vihdoin asiat etenee. Keritään kuitenkin ensin vähän taaksepäin.

Vuosi sitten oli ERASMUS-haun aika tälle keväälle. Mietin pitkään, minne hakisin vaihtoon, vaikka tiesin, että saksankielinen maa houkuttelisi mua. Mun omalla oppiaineellani Jyväskylän yliopistossa, puheviestinnällä siis, oli muistaakseni paikka vain Klagenfurtiin Itävaltaan. Päädyin lopulta hakemaan ensisijaisesti yhteisöviestinnän (eli siis naapurioppiaineen) paikalle Saksaan Leipzigiin, toisena vaihtoehtona mulla oli journalistiikan paikka Zwollessa Hollannissa ja kolmantena toi Klagenfurt. Miksi? No, puhun sujuvaa saksaa, joten saksankielinen maa ja opiskelu tuntui luontevalta - vähän kuin matkaisi kodista kotiin. Mulla oli myös alunperin suunnitelmana lukea saksan kieltä ja kulttuuria sivuaineena täällä kotimaassa, joten Saksa tuntui helpolta vaihtoehdolta.

Kuva: mflum

Ainakin Jyväskylän yliopistossa ERASMUS-haku oli helppo eikä sisältänyt yhtään niin paljon papereiden pyörittelyä kuin olin etukäteen ajatellut. Motivaatiokirje, alustava vapaamuotoinen opintosuunnitelma ja hakemuslomake kohdeyliopistoineen piti palauttaa amanuenssille tiettyyn päivämäärään mennessä.

Vuosi sitten maaliskuussa olin mun poikaystävän kanssa Helsingissä Punnitse & Säästässä kun mulle kolahti maili, että mut on valittu Leipzigin yliopistoon. Se oli hurjaa! Koska hain toisen oppiaineen paikkaa, olin vähän alakynnessä. Kaikeksi onneksi olin ainoa hakija, joten ei ollut epäilystäkään, etten ois saanut paikkaa.

Leipzig vaikuttaa siistiltä kaupungilta. Jopa Spiegel kirjoitti syksyllä 2012 Leipzigin olevan uusi Berliini. Se lupaa hyvää! Kaupunkia on kuvailtu "superlatiivien kaupungiksi" ja tosiaan aika hipsteriksi, luomuksi ja vaihtoehtoiseksi. Uskon, että koen olevani siellä kyllä kotonani. Leipzig on myös entistä Itä-Saksaa, ja Saksanmaalla aikaa viettäessäni oon ollut lähinnä entisen Länsi-Saksan puolella. Siitäkin tulee jännää!

Koska vaihdon takia en nyt oo missään vihreän yhdistyksen hallituksessa, ajattelin pamauttaa heti paikalle päästyäni Leipzigin vihreiden kokoukseen tai tapahtumaan sellai "moikka, oon Marjo Suomesta ja tulin tekemään teidän kanssa eurovaalikampanjaa". Miten mahtavaa!

Tuun kirjotteleen tänne vaihdosta vielä paljon lisää: esimerkiksi käytännön asioista ja asunnon hankinnasta riittää vielä juttua. Lisäksi tää blogi palvelee vaihdon aikana myös vaihtoblogina. Lisää juttua tulossa siis vielä!

Kuva: baerchen57

Trimmattua tukkaa

Jess, kävin tänään vihdoin parturissa! Edellisestä leikkuukerrasta onkin jo aikaa, se taisi olla loka-marraskuun vaihteessa. On siis päässyt vähän venähtämään...

Kesällä mulla oli sellainen olo, että mun täytyy saada tälle hiuskuontalolle jotain vaihtelua. Mulla oli ollut viereisenlaiset hiukset jo noin kaks ja puoli vuotta (tää on muuten mun opiskelijakorttikuva, hehee). Joku vähän radikaalimpi veto tuntui hyvältä, mutten silti halunnut esimerkiks vetää kaikkea pois. Väriäkään en ajatellut vaihtaa - en oo koskaan värjännyt hiuksia. Tää on mun oma värini.

Painelin sitten mun ystävän luo The Soundsin laulajan Maja Ivarssonin kuvan kanssa sellai "nyt lähtee tältä naiselta tukkaa". Niin sitten lähtikin ja oon ollut supertyytyväinen!

Mutta tosiaan, nyt edellisestä leikkauskerrasta on kulunut jo aikaa. En halunnut lähtee leikkauttaan hiuksia muuten kuin vähän vaan trimmaamaan tota sivusiiliä, joka nyt ei kyllä hetkeen oo enää siiliä ees muistuttanut. Mun tarkoituksena oli löytää Jyväskylän keskustasta paikka, johon voisin vaan marssia sisään ja saada koneajon samantien (ennen tota kohtaa ei oo koneella vedetty, vaan leikattu saksilla vain tosi lyhyeksi). Hoviraitin Rödissä ei näyttänyt olevan ketään käsiteltävänä, ja pääsinkin heti parturinpenkkiin. Homma kesti alle kymmenen minuuttia, tukka on kuusimillinen ja veloitus oli viisi euroa. Kävi näppärästi!

Tästä näkee eron, aamulla mulla oli vielä reippaasti hiuksia mutta nyt on taas mukava (ja tekee koko ajan mieli) silitellä tota lyhyempää kohtaa. Kuvista muuten näkee: mulla on tollasia luonnonrastan tyyppisiä takkuja. Pesen hiuksia kyllä ihan normaalisti, varmaan liiankin paljon, mutta pyyhekuivauksesta ja tukan kampaamattomuudesta noita syntyy. Mulla on ollut niitä niin kauan kuin voin muistaa, varmaan jo kohta kymmenen vuotta.

Viime aikoina on kylläkin ruvennut houkuttamaan ajaa siiliksi päätä enemmänkin. Täytyy miettiä ja makustella asiaa, ja pitää tota lyhyttä osaa nyt siistinä ja ajaa se jopa vielä lyhyemmäksi. Onneks mulla kasvaa hiukset niin nopeesti että saa rauhassa lyhennellä niitä!

PS. Meneeks se niin, että naiset käy kampaajalla ja miehet parturissa? Mun hiuksia on aina vaan leikattu, joten oon aina vaan puhunut parturista. Kampaajalla käyminen kuulostaa mun korviin mulle vähän väärältä - ainakaan tänpäiväistä ei voi kutsua kampaajakäynniksi...

Vieläkö joku jaksaa jaaritella joulusta?

Joulu oli ja meni! Oon ehdottomasti jouluihminen, mutta nyt fiiliksen aikaansaaminen oli jotenkin tosi hankalaa kaiken muuttamisen, koulutöiden ja viimeisten järjestöjuttujen lomassa. Joulunalusviikko oli varsinainen hulinaviikko, kun yritti ehtiä nähdä vielä kaikki kaverit, jakaa joululahjat ja hoitaa samalla muuttoasioita päätökseen ja joulujuttuja alulle. Istuttiin muun muassa ystävien kanssa Vakkarissa nähdäksemme vielä ennen joulua.

Musta on tosi ihanaa ostaa joululahjoja, ja parasta onkin jos onnistuu ostamaan kavereille ja sukulaisille just sellaisia juttuja, joista ne pitää. Tänä vuonna pyrin pitämään lahjat lisäksi mahdollisimman paljon palveluiden ja syötävien juttujen tasolla: esimerkiksi poikaystävä sai hierontalahjakortin ja itsetehtyjä vegaanisia popcornmausteita, ystävä lahjakortin ravintolaan ja vanhemmat leffaliput.

Vaikka rakastan joulua, en oikein välitä jouluruoasta. Tänä vuonnakin tein joulupöytään seitankinkun ja karjalanpaistin seitanista, jotka kyllä olivat huippuhyviä. Porkkanalaatikko menettelee, kun sitä ottaa vähän. Meillä on jouluisin sitten aina ollut myös tota karjalanpaistia, josta tein sitten oman vegeversion ja hyvin maistui.

Kirjoitin joulupukille jo marraskuussa ja se onneksi kannatti: saatiin uuteen kotiin muun muassa kovasti kaivattuja kunnollisia paistinpannuja. Ja miten mahtavan kettupipon sain!

Mulla ois ihan mahtavat määrät asiaa: ravintolasuosituksia Helsinkiin, vaihtojuttujen edistymistä, ruokajuttuja ja lempparisarjoja. Nyt ryhdistäydyn ja pistän kirjoittaen, jotta esim. muille vaihtoonlähtijöille vois mun kokemuksista olla apua. Siihen asti siis!