Myrskyn jälkeen on poutasää

Kaksi ja puoli kuukautta ilman kuulumisia. Reilut kaksi kuukautta Suomessa - vaihtoehtoisesti voisin olla nyt Leipzigissa päkistämässä viimeisiä esseitä palautettavaksi ja odottamassa mun poikaystävää hakemaan mua kotiin. Millaiset fiilikset vaihdon keskeyttämisestä jäi?

Kotiin palattuani mulla oli heti heittämällä hommia: eurovaalit työllistivät mut samantien, ja sen jälkeen Jämsän puoluekokous täytti päivät melko tehokkaasti. Sen jälkeen alkoikin olla kiire opiskella heinäkuun alussa olleeseen tenttiin. Samalla näin perhettä ja ystäviä sekä muun muassa juhlin muutamia valmistujaisia sekä juhannusta. Nyt oon pitänyt pari viikkoa lomaa ja suunnittelen vielä yhden kurssin rykäisemistä ennen kuin mun poikaystävä tulee interraililtaan kotiin ennen elokuun puoliväliä.

En siis oikein edes ehtinyt ajattelemaan Suomeen palattuani mitä on oikein tapahtunut. Mun kotimatkani kesti naurettavat 16 tuntia, joka meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Ajatus siitä, että pääsen lopullisesti kotiin, helpotti. Mun poikaystävä lähti Leipzigista maanantaina puoliltapäivin, mun bussi lähti tiistaina klo 5.30 kohti Berliiniä. Kun Matkahuollon bussi ohitti Vaajakosken ABC:n ja olin ihan kotinurkilla, mua alkoi vaan hymyilyttää. Kun astuin kotikynnyksen yli, päällimmäinen tunne oli helpotus: mun ei tarvitse enää lähteä täältä!

Entistä suurempi helpotus oli, kun Jyväskylän yliopiston kansainvälinen toimisto ilmoitti mulle CIMOn päättäneen, etteivät ne peri multa takaisin senttiäkään saamaani 1050 euron Erasmus-apurahaa. Se on taloudellisesti iso voitto. CIMOn mukaan mun tilanteeni oli niin force majeure, että kotiinpaluu oli perusteltua ja välttämättömyys. Kela maksoi mulle ulkomaan opintotukea vielä touko- ja kesäkuulta, vaikken olisi ollut siihen oikeutettu. Ylimääräistä reilua 16 euroa ei kuitenkaan sen vähäisyyden takia peritä takaisin, Kela ilmoitti.

Nyt kun muut kaverit on alkaneet tulla Euroopasta myös kotiin, on tullut vähän haikea olo siitä, ettei mulla ole sitä haikeaa oloa. Sitä, kun voi kerrata niitä kaikkia bileitä, niitä kaikkia tenttejä, sitä uutta kotimaata ja niitä lukuisia ystäviä ympäri maailmaa. Silloin muistan aina sen saman, yhden asian: ei mun elämä olisi ollut sellaista, vaikka olisin Leipzigissa pysynytkin.

Kokonaisuudessaan oon ollut valtavan tyytyväinen mun päätökseen tulla kotiin, se oli ihan oikea. Se jokapäiväinen ahdistus haihtui heti, kun pääsin oman rakkaan kanssa omaan kotiin, omaan lähikauppaan, omaan yliopiston kirjastoon, omien ystävien keskelle. Viimeiset päivät Leipzigissa sain vielä näyttää mun poikaystävälle kaikki mun lempipaikat, mikä oli hyvä päätös ajalle Saksassa. Ainoat hetket, kun oon kaivannut Saksanmaalle, oli nyt kahden viimeisen jalkapallon MM-kisaviikon aikaan... Leipzissa oli salee vähän isommat mestaruusjuhlat kuin täällä Jyväskylässä!

Rahallisesti mun vaihdon keskeyttäminen maksoi paluulipun, jonka sain yllättävän edukkaasti, verran. Totta kai jäin tappiolle esimerkiksi lukukausimaksussa (koska se maksettiin koko lukukaudeksi). Mun vuokrasoppari oli voimassa heinäkuuhun, mutta sovittiin mun vuokranantajan kanssa, että maksan vain kesäkuulta vuokran. Rahoittaakseni muun muassa nämä ja kesän elämistä nostin opintolainaa 4500 euroa.

Sanotaan, ettei kukaan palaa vaihdosta samanlaisena kuin sinne lähti. Kyllä minäkin muutuin. Ymmärsin, mitkä on mun heikkoja kohtia, ja nyt osaan puuttua niihin. Ymmärsin, mikä mulle on tärkeää, ja vaalin sitä nyt kaikin tavoin. Oon ylpeä, että pääsin kokeilemaan vaihtoa, mutta ylpeä myös siitä, että palasin kotiin, kun siltä tuntui.

Haluankin siis, että jos tätä joskus lukee joku, joka pohtii vaihdon keskeyttämistä tai päättää keskeyttää vaihtonsa, muistamaan: siinä ei oo mitään luuseria. Ajattelin itsekin, että on noloa tulla maitojunalla kotiin, mutta se oli oikeasti paras (ja vaikein) päätös, jonka olisin siinä tilanteessa voinut tehdä. Rohkeaa on kuunnella ja seurata omaa sydäntään.

Lempilapseni byrokratia

Byrokratia selätetty! Kotiinpaluu on aiheuttanut kasan paperitöitä, jotka sain tänään vihdoin valmiiksi. Sananen siis siitä, miten tää prosessi on edennyt.

Aivan ensimmäisenä otin yhteyttä yliopistojen kansainvälisiin toimistoihin niin Jyväskylässä kuin Leipzigissakin. Kerroin molemmille - täällä kasvotusten, Suomeen mailitse - tilanteeni, ja Suomen päästä mua kehotettiin heti palaamaan kotiin. Jyväskylän kv-toimistosta ollaan muutenkin oltu todella avuliaita ja vastattu maileihin nopeasti, mikä on ollut mahtavaa.

Saksan päässä kv-toimistosta saa täytettäväksi paperin, jolla saa poistettua itsensä yliopiston rekisteristä. Sama pitää täyttää, kun lähtee täältä ihan tavalliseen tapaan koko vaihtojakson jälkeen. Siihen listataan omat yhteystiedot sekä opiskelijakortin numero sekä syy, miksi on lähdössä. Paperiin pitää hakea muutama allekirjoitus eri paikoista: yliopiston kirjastosta, sairasvakuutuskassasta, asuntolasta ja Bürgeramtista eli asukastoimistosta.

Yliopiston kirjastolla tsekataan opiskelijakortilta, ettei kortilla ole enää kirjoja lainassa. Yksi allekirjoitus plakkarissa jo! Sairasvakuutuskassassa pitää käydä, jos sellaisen asiakas on. Minä en ollut, joten allekirjoitusta ei tarvii. Samoin koska asun yksityisellä, en tarvitse asuntolasta allekirjoitusta, että oon irtisanonut vuokrasopimukseni. Sen sijaan istuin viime keskiviikkoaamuna taas puolisen tuntia oottamassa Bürgeramtissa, että sain pyyhittyä itseni Leipzigin asukasrekisteristä. Hommaan tarvitsi passin, ja virkailija kysyi multa, minne oon muuttamassa. Oisitte nähneet sen ilmeen kun sanoin "nach Jyväskylä", ja virkailija mietti miten se kirjoitetaan...

Tämän jälkeen paperi palautetaan kansainväliseen toimistoon vastaanottoaikoina. Helppoa! Lisäksi, jos haluaa antaa opiskelijakorttinsa pois ja saada siitä kympin arvoisen pantin, sen voi tehdä jossain. Haluan kuitenkin säilyttää kortin muistona, joten en oo palauttamassa sitä yhtään mihinkään (plus käytän sitä viimeiseen asti täällä syömiseen ja tulostamiseen, eli ei tuu kuuloonkaan että oisin sitä nyt palauttamassa).

Suomesta mulle annettiin ohjeistus hakeutua lääkäriin, sillä mun tilanteeni voidaan ehkä laskea force majeure -tilanteeksi. Tällöin en joutuisi palauttamaan mulle myönnettyä reilun tonnin arvoista Erasmus-apurahaa. Asiasta päättää rahan myöntäjä eli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Leipzigin kansainvälinen toimisto hankki mulle kolmen päivän päähän psykologiajan paikallisen ylioppilaskunnan psykologin luo, josta en käsittääkseni joudu maksamaan mitään.

Mun piti siis toimittaa Suomeen neljä asiakirjaa: selvitys vaihdon keskeytymisen syistä, kuluerittelyn vaihdossa aiheutuneista kustannuksista, lääkärintodistuksen sekä todistuksen toteutuneesta vaihtoajastani. Kaksi ensimmäistä pystyin kirjoittamaan itse, ja ne naputtelinkin heti alta pois. Toteutuneen vaihtoajan todistukseen (Letter of Confirmation) löytyi pohja Jyväskylän yliopiston nettisivuilta, ja Leipzigin kv-toimisto täyttikin sen tänään mulle parissa minuutissa.

Psykologilla kävin viime perjantaiaamuna. Olin antanut etukäteen puhelimessa mun mailiosoitteen ja puhelinnumeron, ja mua oltiin tavoiteltu molemmista - tuloksetta. Mulle oltiin yritetty laittaa mailia nimellä Mario, joten en oo yhtään yllättynyt, että sähköposti ei tullut perille. Kerroin myös, että mun puhelinnumero on suomalainen, eli se alkaa +358, täkäläisittäin siis 00358. Sitäkään ei ymmärretty oikein, joten mulle oltiin soitettu 0358-alkuiseen numeroon... Lisäksi ehdin Marion jälkeen olla vielä Marijo, kunnes mun nimi saatiin papereihin oikein.

Paljastui, että psykologi ei puhunut lainkaan englantia, joten kommunikoinnin oli onnistuttava saksaksi. Onneksi se onnistuikin! Täytin jonkun lomakkeen, jota ne oli mulle yrittäneet mailata, ja kerroin samat asiat joista jo kirjoitinkin. Tänään hain todistuksen, joka oli luonnollisesti saksaksi ja mahdottoman pitkä. Nyt se on kuitenkin hallussa! Skannasin Letter of Confirmationin sekä lääkärintodistuksen ja mailasin kaikki paperit tänään Suomeen.

Lisäksi oon tietysti hoitanut kaikkia pikkuasioita: vaihtanut puhelinliittymän taas netilliseen versioon, tilannut meille uudestaan Hesarin, selvittänyt kesän opintoja opettajilta, ilmoittanut maistraattiin paluustani jne. Kelalle pääsen ilmoittamaan kotiinpaluustani kotiin palattuani, sillä kesäopintotukea hakiessani joudun ilmoittamaan, mitä kursseja teen missäkin kuussa. Ne selviävät lopullisesti sitten Suomessa, kun pääsen tapaamaan professoreja.

Pääasia, että kaikki on nyt kasassa! Onneksi tää sujui kaikki aika jouhevasti, oon siitä tosi iloinen. Mun poikaystävä tulee tänne ylihuomenna torstaina ja lähtee maanantaina, ja mää lähden perässä tiistaina. Viikon päästä tähän aikaan istun jo bussissa kohti Jyväskylää, ihanaa! Nyt jos koskaan oon ansainnut katsoa monta jaksoa peräkkäin How I Met Your Motheria sekä illalla euroviisuja.

Mama, I'm coming home

Olen päättänyt palata täältä Leipzigista takaisin kotiin Jyväskylään. Tämä voi ehkä tulla yllätyksenä, mutta olen pohtinut asiaa kellon ympäri jo pitkään.

Minut tunnetaan kotipuolessa aurinkoisena, sosiaalisena ja hymyilevänä ihmisenä. Täällä olen ollut kaikkea muuta: masentunut, välinpitämätön ja vetäytyvä. Oloni on pahimmillaan ollut todella lamaantunut, enkä ois halunnut nousta uuteen päivään lainkaan. Olen yrittänyt pitkittää sängystä nousemista ja toivonut nukkuvani mahdollisimman pitkään, jotta päivästä olisi kulunut jo mahdollisimman paljon. Illalla oon odottanut, että pääsisin nukkumaan ja jälleen yksi päivä olisi ohi.

Olen itkenyt täällä päivittäin pahasta olosta. Milloin kotona (okei, usein ja melkein koko ajan), milloin kaupungilla tai luennolla. Viime viikolla purskahdin itkuun lähi-Edekan hyllyjen välissä, kun pastalaatuja oli niin montaa ja ajatuskin niiden väliltä valitsemisesta ahdisti. Perjantaina ollessani kaupungilla olisin halunnut vain huutaa niin kovaa kuin oisin jaksanut ja alkaa sen jälkeen itkeä. Tulin äkkiä kotiin, sillä pelkäsin hyperventilaatiokohtausta, jotka voivat olla kohdallani pahimmillaan ambulanssin vaativia tapauksia.

Ennen pääsiäislomaani Jyväskylässä totesin, että täällä sujuu hyvin, ja totesin silloin täällä ihmisille: "On ihanaa mennä kotiin, mutta myös kivaa tulla takaisin." Nyt kun palaan ajatuksissani noihin tilanteisiin, tajuan, että olin yksinkertaisesti yltiöonnellinen kotiin pääsemisestä. Se ehkä vääristi muita ajatuksia ja teki tilanteesta paremman kuin se oikeastaan oli.

Tämän kaiken on epäilty olevan kulttuurishokkia ja mun on kehotettu jatkamaan täällä. Olen ollut yhteydessä Jyväskylän yliopiston kansainväliseen toimistoon, josta todettiin, etteivät tällaiset oireet kuulu normaaliin kulttuurishokkiin, ja että paluu on nyt parhain vaihtoehto. Saksalainen kulttuuri ei myöskään ole mulle mitenkään erityisen vierasta, sillä oon viettänyt aikaisemminkin pitempiä aikoja tässä maassa. Täällä paikallisessa kv-toimistossa mua kehotettiin tekemään asioita yksin, kun kerroin, että läheiset ovat kotona. Ystäväni kuitenkin totesi minulle viikonloppuna: "Ei toi oo enää kasvattava kokemus." Ei munkaan mielestä. Täkäläisen kv-toimiston virkailija ei myöskään voinut tietää taustoistani, sillä mielestäni oon aina ollut melko itsenäinen.

Olen pohtinut kotiinpalua niin monelta kannalta, etten enää edes muista miltä kaikilta. Suurimmat syyt pysyä täällä olivat kesän toimeentulo sekä slovenialainen ystäväni Liza. Kun sain kuitenkin toimeentulon ja kesän kuviot ratkaistua, suurin kivi putosi mun sydämeltäni. Oli myös äärimmäisen vaikeaa kertoa Lizalle, että oon lähdössä kotiin. Ajattelin kuitenkin, etten voi laskea kaikkea yhden ihmisen varaan eikä yksi ihminen voi olla valintani syy: vaikka poikaystäväni on suurin syy tulla kotiin, hän ei suinkaan ole ainoa.

Rahallisesti paluu kustantaa tietysti jonkin verran. Oon kuitenkin ajatellut, että summa on varsin pieni ajatellen sitä, kuinka paljon parempi mun on olla kotona. Mun mielestä on myös tärkeää pyrkiä kohti omaa onnellisuuttaan, ja tässä tapauksessa se nyt tulee hieman maksamaan. Kuinka paljon, sitä en tiedä vielä. Kaikki kustannukset tulevat pahimmillaan nousemaan vajaaseen pariin tonniin, mutta moni asia on vielä auki, sillä aloitan lähdön varsinaisen organisoinnin vasta tänään. Tuun kirjoittamaan siitäkin - siitä, millaista on palata kesken vaihdon, kuinka paljon se maksaa ja mitä se merkitsee. Sellaista kertomusta en googlaamalla löytänyt.

Oon miettinyt, olisiko mulla ollut helpompaa, jos olisin lähtenyt vaihtoon muiden kanssa samaan aikaan tammikuussa. Oon myös miettinyt, oisko mun ollut helpompaa, jos oisin asunut asuntolassa. Oon miettinyt, oisko mun pitänyt lähteä maahan, jonka kieltä en puhu. Niillä millään ei kuitenkaan ole tällä hetkellä väliä, sillä olen täällä, tässä ja nyt.

Lauantaina pohdin ankarasti, mitä mun pitäisi tehdä. Skypetin silloin mummolaan puolentoista tunnin ajan. Tein päätökseni kotiinpaluusta sunnuntaina, ja maanantaiaamuna soittelin mummolaan uudestaan. Silloin ukki totesi: "Sun naamasta jo näkee, että olet iloisempi, ja jaksat hymyilläkin jo." Se kertoo kaiken olennaisen. Nähdään 13. toukokuuta iltakymmenen jälkeen taas, Jyväskylä!

Kurssikattaus, olkaa hyvät!

Millaisia kursseja oon opiskellut täällä Leipzigissa? Tänään tulee jokaisella kurssilla täyteen kaksi kertaa, joten pientä hajua mulla jo on, millaisia ne mahtaa olla. Tässä siis infopaketti siitä, miten täällä opiskellaan viestintää!

Ensinnä: kandivaiheeseen asti täällä luetaan Kommunikationswissenschaftia, eli viestintätieteitä noin niin kuin yleisellä katsantokannalla. Vähän kuin Jyväskylän yliopiston pitkitetyt viestinnän ja median perusopinnot. Maisterivaiheessa erikoistutaan joko puheviestintään, journalistiikkaan tai yhteisöviestintään. Kurssikokonaisuudet on nimeltään Modul, jonka kaikki kurssit on suoritettava - vähän kuin meilläkin esim. perusopintokokonaisuus. Modulit on erikokoisia ja niissä on kahdesta tosi moneen kurssia. En tiedä sen tarkemmin, miten paikalliset opiskelijat niitä opiskelee - saako ne valita mitä haluavat vai kuinka paljon niiden pitää mitäkin suorittaa.

Kursseja on kahdenlaisia: Vorlesung ja Seminar. Vorlesung, eli luentokurssi, on sitä perinteistä luennolla istumista ja tenttimistä. Täällä on noille paikallisille jonkin verran suullisia kokeita, mikä on musta jännää. Luentokursseilla diat tulee nettiin tai ne voi käydä kopioimassa jossain tietyssä paikassa. Mukana on lisäluettavia artikkeleita joka kerralla, ja esimerkiksi yhden kurssin paperinippu maksoi reilut 16e tulostaa (näin kun yksi tyttö oli sellaisen tulostanut, en onneksi itse oo sitä tehnyt vielä) ja oli oikeesti paksun kirjan kokoinen. Öö? Erasmus-opiskelijoiden ei oo pakko tenttiä luentokursseja, vaan luennoilla istumisesta ja keskustelusta opettajan kanssa kurssin päätteeksi saa kolme noppaa, tenttimällä viisi.

Seminar-kursseilla on vähemmän jengiä paikalla (noin 30 henkeä), ja joka kerralle pitää yleensä kans lukea joku artikkeli, josta keskustellaan lyhyesti tapaamisen alussa. Sen jälkeen on yksi (tai kaksi) Referat, eli suullinen esitelmä tietystä aiheesta. Opiskelijat siis ikään kuin opettavat toisilleen asioita esitelmillä, ja niistä voidaan sitten vielä keskustella. Kurssin lopuksi jokainen kirjoittaa esseen, Hausarbeitin. Yks opettaja oli sellai "ja sitten meillä on kurssin lopuksi pieni essee, 12-15 sivua". Toivottavasti se oli sarkasmia, sillä toi ei musta ole kauhean pieni... Erasmus-opiskelija saa läsnäolemalla ja Referatin tekemällä neljä noppaa, mutta jos takoo esseen vielä päälle, saa kuusi opintopistettä.

Erasmus-opiskelijoilla pitää olla läsnäololista, johon pitää jokaisen kurssitapaamisen tai luennon jälkeen käydä hakemassa opettajalta allekirjoitus, että on ollut paikalla. Yksi kurssi kestää huhtikuusta heinäkuulle, ja yhdeltä kurssilta saa olla pois maksimissaan kaksi kertaa. En tiedä mitä tapahtuu, jos on enemmän poissa, enkä ehkä haluakaan ottaa selvää... Tää on musta vähän naurettavaa ja tosi nöyryyttävää, mutta ymmärrän sen, koska läsnäolostakin saa pisteitä.

Sitten niistä kursseista! Tässä on mun listani. Mulla on luentoja maanantaisin klo 13-15, keskiviikkoisin klo 13-15 ja torstaisin klo 11-17. Oon tahallani rakentanut ton niin, että tiistait on vapaita, jotta esimerkiksi reissaaminen ois helpompaa, heh... Torstait on vähän kenkkuja, mutta ainakin niistä on tähän mennessä selvitty.

Politische Kommunikation - Poliittinen viestintä. Kurssilla käsitellään poliittista viestintää yhteisöviestinnän näkökulmasta, ja tää on siis luentokurssi. Mulla on tänään toinen luento tätä, ja ensimmäisellä luennolla käsiteltiin lähinnä sitä, mistä eri näkökulmista poliittista viestintää voi tutkia ja mitä se oikeastaan on. Toivon, että tänään päästään jo vähän enemmän asiaan! Tulossa on muun muassa luento puolueista ja vaaliviestinnästä, mikä kuulostaa musta kiinnostavalta. En ajatellut kuitenkaan tenttiä kurssia.

Internationale Medienpolitik & -ökonomie - Kansainvälinen mediapolitiikka ja -talous. Tällä kurssilla käsiteltiin ekalla luennolla esimerkiksi saksalaisen yleisradion kehitystä ja toisella luennolla erityisesti DDR:n mediaa. Toinen luento meni mulla iloisesti yli hilseen, koska en ollut tajunnut lukea artikkelia tätä varten enkä juuri jaksanut keskittyä... Kurssi on puhdasta journalistiikkaa ja on kans luentokurssi. Tätäkään en ollut aikeissa tenttiä, koska setti kuulostaa vähän turhan haastavalta.

Kommunikationsmedium Computerspiel? - Viestintävälineenä tietokonepeli? Tää kurssi käsittelee tietokonepelejä viestintävälineinä, kuten nimestäkin voi päätellä. Ollaan puhuttu siitä, miksi ihmiset pelaa, vähän pelien historiasta ja siitä, mikä houkuttelee ihmisiä pelaamaan. Tää on luokiteltu täällä interpersonaalisen viestinnän alle, eli ois periaatteessa puheviestintää. Oon vähän siinä ja siinä oonko samaa mieltä, mutta kaikkein lähimpänä tää puheviestintää näistä mun kursseista on. Kyseessä on siis Seminar, ja oon ryhmässä, joka tekee Referatin viestintämalleista. Tällä kurssilla mulla oli ajatuksena napsaista neljä noppaa, eli olla läsnä ja osallistua esitelmiin.

Der öffentlich-rechtliche Rundfunk in Europa - Julkisen palvelun yleisradiotoiminta Euroopassa. Tää on ihana kurssi! Opettaja on herttainen vanha mies ja käsitellään siis sitä, miten yleisradio toimii eri maissa. Jokaisella on siis vähän eri maa tai aspekti käsiteltävänä Referatissa, mulla luonnollisesti Suomi. Opettaja oli ihan fiiliksissä, kun kerroin olevani Suomesta, koska sillä ei kuulemma ole mitään haisua suomalaisesta yleisradiotoiminnasta. Tällä kurssilla meinasin naputtaa Hausarbeitinkin, eli kuusi noppaa oli hakusessa.

Kommunikationsgeschichte 1880-1980. Medien - Politik - Öffentlichkeit - Viestintähistoria 1880-1980. Media - Politiikka - Avoimuus. Tää on kans luentokurssi, ja ollaan tähän mennessä puhuttu siitä miten esimerkiksi tavallisen perheen olohuone on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Yksi kurssilla käsiteltävä osa on natsi-Saksan mediahistoria, joka kuulostaa huippumielenkiintoiselta! Tätä kurssia en suunnitellut myöskään tenttiväni, myöskin just sen takia, että en varmaan ymmärrä mitään loppupeleissä...

Siinä ne oli viikkojärjestyksessään! Pari tosi kivaa kurssia, muut ihan jees. Toi Seminar-muotoisuus mua vähän hermostuttaa, koska mulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä Referatilta odotetaan. Sekin selvinnee tässä. Erityisesti journalistiikkaa painottavat opiskelijat täällä on ihan omiaan, sillä suurin osa kursseista mun mielestä painottuu just mediaan. Lisäksi täällä on mediapedagogiikkaa (piti miettiä ihan liian kauan miten toi sana kirjoitetaan), mut se ei mua juuri kiinnosta.

Suihkun kautta poliittisen viestinnän luennolle hilirimpsis!

Kotikoloni mun

Tänään mulla on ollut tosi toimeton päivä, mutta sainpahan imuroitua ensimmäistä kertaa täällä. Sen kunniaksi muutama kuva mun pitkulaisesta huoneestani! Kuten oon jo noin sata kertaa kertonut, asun kämppiksen kanssa ihan keskustan välittömässä läheisyydessä. Tää on ihan loistopaikka ja -asunto asua: kauppa on lähellä, tilaa on ja vaikka mun ystävä arvioi julkisivusta kuvan nähtyään tän talon yli satavuotiaaksi, meidän asunto on tosi siistissä ja hyvässä kunnossa. Paljon parempaa ei voisi toivoa!

Tietysti tärkein, eli sänky, ensiksi. Mulla on hassu 100cm levee sänky, johon oli Ikeastakin haastavaa löytää lakanaa. Sellainen naurettavan iso 80x80cm tyyny tuolla myös lymyilee, mutta oon jo oikeastaan aika tottunut siihen. Noi seinällä olevat kuvat oli täällä jo kun tulin, ja kirjat on alkuperäisen asukkaan. Sängyn päädyssä on kuvia musta ja mun poikaystävästä ja keltainen laatikko kätkee sisäänsä kaiken tärkeistä papereista kolikoihin, järkkäriin ja vanhoihin lehtiin sekä toimittaa yöpöydän virkaa. Oikeassa reunassa näkyy myös vähän mun vaatekaappia, joka on iso.

Sängyn vastakkaisella seinällä on ovi muuhun asuntoon sekä mun Ikeasta ostamani postikorttisetti metsän eläimistä. Ihania! Oven saa myös avaimella lukkoon, mikä on hassua (myös vessan ovi toimii samalla lailla). No, oon sitten joka yöksi laittanut oven lukkoon. En tiedä miksi.

Jos pyörähtää ympäri, näkee huoneen toisen päädyn jossa on mun työpöytäni. Vaatekaappi jää vasemmalle (heh siitä ei oo kunnon kuvaa mutta tuollainen puinen jossa on kahden oven takana roikkokaappi ja yhden oven takana hyllyjä, mulla on kaikki vaatteet roikkumassa henkareissa). Sinisessä lipastossa on säilössä lähinnä täältä löytyneitä edellisen tai alkuperäisen asukkaan tavaroita, ja valkoinen Lack-pöytä oli täällä jo tullessani tänne. Ostin sen alle oranssin laatikon pyykkejä varten. Tää työtuoli on ihan kelvoton ja käytössä muljaantunut, mutta huonekaluja en sentään viitsinyt tänne ruveta ostamaan.

Vasemmalla puolellani mulla on kosmetiikka-arsenaali, jonka oon lähinnä sullonut tohon keltaiseen boksiin. Muutamia rasvoja sun muita on pöydällä, mutta esimerkiksi korut on tuolla piilossa. Peili ja magneettitaulu oli täällä kans etukäteen, ja taululle oon laittanut kortteja, esitteitä sun muita joita oon kerännyt ja saanut täällä ollessani. Mulla on täällä myös aina 1,5 litran kivennäisvesipullo pöydällä, koska saksalaiseen tapaan oon ruvennut kotona ollessani litkimään sitä litrakaupalla. Mutta noh, se maksaa lähikaupassa joku parisenkymmentä senttiä per pullo, joten mikäs siinä.

Tätä näkymää tuijottelen ja tässä istun nytkin. Kuten näkyy, ulkona on jo ihan vihreää, on ollut oikeastaan koko sen ajan kun oon ollut täällä. Meitä vastapäätä on tontti joutomaata ja parkkipaikka puiden katveessa, niin ei onneks tarvii huolehtia siitä että joku vastapäisestä talosta kyttäis sisälle. Ulkona oli tänään ihan superkuuma päivällä, ja taitaa vieläkin huidella parissakymmenessä asteessa. Täällä sää on noin kuukauden, ellei puolisentoista, edellä Suomea.

Huomenna ajattelin nukkua pitkään, ottaa kameran mukaan ja lähteä läheiseen siirtola- sekä kasvitieteelliseen puutarhaan sekä uskaltautua elokuviin. Pierce Brosnan dubattuna saksaksi, pakko nähdä!