Olen päättänyt palata täältä Leipzigista takaisin kotiin Jyväskylään. Tämä voi ehkä tulla yllätyksenä, mutta olen pohtinut asiaa kellon ympäri jo pitkään.
Minut tunnetaan kotipuolessa aurinkoisena, sosiaalisena ja hymyilevänä ihmisenä. Täällä olen ollut kaikkea muuta: masentunut, välinpitämätön ja vetäytyvä. Oloni on pahimmillaan ollut todella lamaantunut, enkä ois halunnut nousta uuteen päivään lainkaan. Olen yrittänyt pitkittää sängystä nousemista ja toivonut nukkuvani mahdollisimman pitkään, jotta päivästä olisi kulunut jo mahdollisimman paljon. Illalla oon odottanut, että pääsisin nukkumaan ja jälleen yksi päivä olisi ohi.
Olen itkenyt täällä päivittäin pahasta olosta. Milloin kotona (okei, usein ja melkein koko ajan), milloin kaupungilla tai luennolla. Viime viikolla purskahdin itkuun lähi-Edekan hyllyjen välissä, kun pastalaatuja oli niin montaa ja ajatuskin niiden väliltä valitsemisesta ahdisti. Perjantaina ollessani kaupungilla olisin halunnut vain huutaa niin kovaa kuin oisin jaksanut ja alkaa sen jälkeen itkeä. Tulin äkkiä kotiin, sillä pelkäsin hyperventilaatiokohtausta, jotka voivat olla kohdallani pahimmillaan ambulanssin vaativia tapauksia.
Ennen pääsiäislomaani Jyväskylässä totesin, että täällä sujuu hyvin, ja totesin silloin täällä ihmisille: "On ihanaa mennä kotiin, mutta myös kivaa tulla takaisin." Nyt kun palaan ajatuksissani noihin tilanteisiin, tajuan, että olin yksinkertaisesti yltiöonnellinen kotiin pääsemisestä. Se ehkä vääristi muita ajatuksia ja teki tilanteesta paremman kuin se oikeastaan oli.
Tämän kaiken on epäilty olevan kulttuurishokkia ja mun on kehotettu jatkamaan täällä. Olen ollut yhteydessä Jyväskylän yliopiston kansainväliseen toimistoon, josta todettiin, etteivät tällaiset oireet kuulu normaaliin kulttuurishokkiin, ja että paluu on nyt parhain vaihtoehto. Saksalainen kulttuuri ei myöskään ole mulle mitenkään erityisen vierasta, sillä oon viettänyt aikaisemminkin pitempiä aikoja tässä maassa. Täällä paikallisessa kv-toimistossa mua kehotettiin tekemään asioita yksin, kun kerroin, että läheiset ovat kotona. Ystäväni kuitenkin totesi minulle viikonloppuna: "Ei toi oo enää kasvattava kokemus." Ei munkaan mielestä. Täkäläisen kv-toimiston virkailija ei myöskään voinut tietää taustoistani, sillä mielestäni oon aina ollut melko itsenäinen.
Olen pohtinut kotiinpalua niin monelta kannalta, etten enää edes muista miltä kaikilta. Suurimmat syyt pysyä täällä olivat kesän toimeentulo sekä slovenialainen ystäväni Liza. Kun sain kuitenkin toimeentulon ja kesän kuviot ratkaistua, suurin kivi putosi mun sydämeltäni. Oli myös äärimmäisen vaikeaa kertoa Lizalle, että oon lähdössä kotiin. Ajattelin kuitenkin, etten voi laskea kaikkea yhden ihmisen varaan eikä yksi ihminen voi olla valintani syy: vaikka poikaystäväni on suurin syy tulla kotiin, hän ei suinkaan ole ainoa.
Rahallisesti paluu kustantaa tietysti jonkin verran. Oon kuitenkin ajatellut, että summa on varsin pieni ajatellen sitä, kuinka paljon parempi mun on olla kotona. Mun mielestä on myös tärkeää pyrkiä kohti omaa onnellisuuttaan, ja tässä tapauksessa se nyt tulee hieman maksamaan. Kuinka paljon, sitä en tiedä vielä. Kaikki kustannukset tulevat pahimmillaan nousemaan vajaaseen pariin tonniin, mutta moni asia on vielä auki, sillä aloitan lähdön varsinaisen organisoinnin vasta tänään. Tuun kirjoittamaan siitäkin - siitä, millaista on palata kesken vaihdon, kuinka paljon se maksaa ja mitä se merkitsee. Sellaista kertomusta en googlaamalla löytänyt.
Oon miettinyt, olisiko mulla ollut helpompaa, jos olisin lähtenyt vaihtoon muiden kanssa samaan aikaan tammikuussa. Oon myös miettinyt, oisko mun ollut helpompaa, jos oisin asunut asuntolassa. Oon miettinyt, oisko mun pitänyt lähteä maahan, jonka kieltä en puhu. Niillä millään ei kuitenkaan ole tällä hetkellä väliä, sillä olen täällä, tässä ja nyt.
Lauantaina pohdin ankarasti, mitä mun pitäisi tehdä. Skypetin silloin mummolaan puolentoista tunnin ajan. Tein päätökseni kotiinpaluusta sunnuntaina, ja maanantaiaamuna soittelin mummolaan uudestaan. Silloin ukki totesi: "Sun naamasta jo näkee, että olet iloisempi, ja jaksat hymyilläkin jo." Se kertoo kaiken olennaisen. Nähdään 13. toukokuuta iltakymmenen jälkeen taas, Jyväskylä!
tiistai 29. huhtikuuta 2014
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Kurssikattaus, olkaa hyvät!
Millaisia kursseja oon opiskellut täällä Leipzigissa? Tänään tulee jokaisella kurssilla täyteen kaksi kertaa, joten pientä hajua mulla jo on, millaisia ne mahtaa olla. Tässä siis infopaketti siitä, miten täällä opiskellaan viestintää!
Ensinnä: kandivaiheeseen asti täällä luetaan Kommunikationswissenschaftia, eli viestintätieteitä noin niin kuin yleisellä katsantokannalla. Vähän kuin Jyväskylän yliopiston pitkitetyt viestinnän ja median perusopinnot. Maisterivaiheessa erikoistutaan joko puheviestintään, journalistiikkaan tai yhteisöviestintään. Kurssikokonaisuudet on nimeltään Modul, jonka kaikki kurssit on suoritettava - vähän kuin meilläkin esim. perusopintokokonaisuus. Modulit on erikokoisia ja niissä on kahdesta tosi moneen kurssia. En tiedä sen tarkemmin, miten paikalliset opiskelijat niitä opiskelee - saako ne valita mitä haluavat vai kuinka paljon niiden pitää mitäkin suorittaa.
Kursseja on kahdenlaisia: Vorlesung ja Seminar. Vorlesung, eli luentokurssi, on sitä perinteistä luennolla istumista ja tenttimistä. Täällä on noille paikallisille jonkin verran suullisia kokeita, mikä on musta jännää. Luentokursseilla diat tulee nettiin tai ne voi käydä kopioimassa jossain tietyssä paikassa. Mukana on lisäluettavia artikkeleita joka kerralla, ja esimerkiksi yhden kurssin paperinippu maksoi reilut 16e tulostaa (näin kun yksi tyttö oli sellaisen tulostanut, en onneksi itse oo sitä tehnyt vielä) ja oli oikeesti paksun kirjan kokoinen. Öö? Erasmus-opiskelijoiden ei oo pakko tenttiä luentokursseja, vaan luennoilla istumisesta ja keskustelusta opettajan kanssa kurssin päätteeksi saa kolme noppaa, tenttimällä viisi.
Seminar-kursseilla on vähemmän jengiä paikalla (noin 30 henkeä), ja joka kerralle pitää yleensä kans lukea joku artikkeli, josta keskustellaan lyhyesti tapaamisen alussa. Sen jälkeen on yksi (tai kaksi) Referat, eli suullinen esitelmä tietystä aiheesta. Opiskelijat siis ikään kuin opettavat toisilleen asioita esitelmillä, ja niistä voidaan sitten vielä keskustella. Kurssin lopuksi jokainen kirjoittaa esseen, Hausarbeitin. Yks opettaja oli sellai "ja sitten meillä on kurssin lopuksi pieni essee, 12-15 sivua". Toivottavasti se oli sarkasmia, sillä toi ei musta ole kauhean pieni... Erasmus-opiskelija saa läsnäolemalla ja Referatin tekemällä neljä noppaa, mutta jos takoo esseen vielä päälle, saa kuusi opintopistettä.
Erasmus-opiskelijoilla pitää olla läsnäololista, johon pitää jokaisen kurssitapaamisen tai luennon jälkeen käydä hakemassa opettajalta allekirjoitus, että on ollut paikalla. Yksi kurssi kestää huhtikuusta heinäkuulle, ja yhdeltä kurssilta saa olla pois maksimissaan kaksi kertaa. En tiedä mitä tapahtuu, jos on enemmän poissa, enkä ehkä haluakaan ottaa selvää... Tää on musta vähän naurettavaa ja tosi nöyryyttävää, mutta ymmärrän sen, koska läsnäolostakin saa pisteitä.
Sitten niistä kursseista! Tässä on mun listani. Mulla on luentoja maanantaisin klo 13-15, keskiviikkoisin klo 13-15 ja torstaisin klo 11-17. Oon tahallani rakentanut ton niin, että tiistait on vapaita, jotta esimerkiksi reissaaminen ois helpompaa, heh... Torstait on vähän kenkkuja, mutta ainakin niistä on tähän mennessä selvitty.
Politische Kommunikation - Poliittinen viestintä. Kurssilla käsitellään poliittista viestintää yhteisöviestinnän näkökulmasta, ja tää on siis luentokurssi. Mulla on tänään toinen luento tätä, ja ensimmäisellä luennolla käsiteltiin lähinnä sitä, mistä eri näkökulmista poliittista viestintää voi tutkia ja mitä se oikeastaan on. Toivon, että tänään päästään jo vähän enemmän asiaan! Tulossa on muun muassa luento puolueista ja vaaliviestinnästä, mikä kuulostaa musta kiinnostavalta. En ajatellut kuitenkaan tenttiä kurssia.
Internationale Medienpolitik & -ökonomie - Kansainvälinen mediapolitiikka ja -talous. Tällä kurssilla käsiteltiin ekalla luennolla esimerkiksi saksalaisen yleisradion kehitystä ja toisella luennolla erityisesti DDR:n mediaa. Toinen luento meni mulla iloisesti yli hilseen, koska en ollut tajunnut lukea artikkelia tätä varten enkä juuri jaksanut keskittyä... Kurssi on puhdasta journalistiikkaa ja on kans luentokurssi. Tätäkään en ollut aikeissa tenttiä, koska setti kuulostaa vähän turhan haastavalta.
Kommunikationsmedium Computerspiel? - Viestintävälineenä tietokonepeli? Tää kurssi käsittelee tietokonepelejä viestintävälineinä, kuten nimestäkin voi päätellä. Ollaan puhuttu siitä, miksi ihmiset pelaa, vähän pelien historiasta ja siitä, mikä houkuttelee ihmisiä pelaamaan. Tää on luokiteltu täällä interpersonaalisen viestinnän alle, eli ois periaatteessa puheviestintää. Oon vähän siinä ja siinä oonko samaa mieltä, mutta kaikkein lähimpänä tää puheviestintää näistä mun kursseista on. Kyseessä on siis Seminar, ja oon ryhmässä, joka tekee Referatin viestintämalleista. Tällä kurssilla mulla oli ajatuksena napsaista neljä noppaa, eli olla läsnä ja osallistua esitelmiin.
Der öffentlich-rechtliche Rundfunk in Europa - Julkisen palvelun yleisradiotoiminta Euroopassa. Tää on ihana kurssi! Opettaja on herttainen vanha mies ja käsitellään siis sitä, miten yleisradio toimii eri maissa. Jokaisella on siis vähän eri maa tai aspekti käsiteltävänä Referatissa, mulla luonnollisesti Suomi. Opettaja oli ihan fiiliksissä, kun kerroin olevani Suomesta, koska sillä ei kuulemma ole mitään haisua suomalaisesta yleisradiotoiminnasta. Tällä kurssilla meinasin naputtaa Hausarbeitinkin, eli kuusi noppaa oli hakusessa.
Kommunikationsgeschichte 1880-1980. Medien - Politik - Öffentlichkeit - Viestintähistoria 1880-1980. Media - Politiikka - Avoimuus. Tää on kans luentokurssi, ja ollaan tähän mennessä puhuttu siitä miten esimerkiksi tavallisen perheen olohuone on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Yksi kurssilla käsiteltävä osa on natsi-Saksan mediahistoria, joka kuulostaa huippumielenkiintoiselta! Tätä kurssia en suunnitellut myöskään tenttiväni, myöskin just sen takia, että en varmaan ymmärrä mitään loppupeleissä...
Siinä ne oli viikkojärjestyksessään! Pari tosi kivaa kurssia, muut ihan jees. Toi Seminar-muotoisuus mua vähän hermostuttaa, koska mulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä Referatilta odotetaan. Sekin selvinnee tässä. Erityisesti journalistiikkaa painottavat opiskelijat täällä on ihan omiaan, sillä suurin osa kursseista mun mielestä painottuu just mediaan. Lisäksi täällä on mediapedagogiikkaa (piti miettiä ihan liian kauan miten toi sana kirjoitetaan), mut se ei mua juuri kiinnosta.
Suihkun kautta poliittisen viestinnän luennolle hilirimpsis!
Ensinnä: kandivaiheeseen asti täällä luetaan Kommunikationswissenschaftia, eli viestintätieteitä noin niin kuin yleisellä katsantokannalla. Vähän kuin Jyväskylän yliopiston pitkitetyt viestinnän ja median perusopinnot. Maisterivaiheessa erikoistutaan joko puheviestintään, journalistiikkaan tai yhteisöviestintään. Kurssikokonaisuudet on nimeltään Modul, jonka kaikki kurssit on suoritettava - vähän kuin meilläkin esim. perusopintokokonaisuus. Modulit on erikokoisia ja niissä on kahdesta tosi moneen kurssia. En tiedä sen tarkemmin, miten paikalliset opiskelijat niitä opiskelee - saako ne valita mitä haluavat vai kuinka paljon niiden pitää mitäkin suorittaa.
Kursseja on kahdenlaisia: Vorlesung ja Seminar. Vorlesung, eli luentokurssi, on sitä perinteistä luennolla istumista ja tenttimistä. Täällä on noille paikallisille jonkin verran suullisia kokeita, mikä on musta jännää. Luentokursseilla diat tulee nettiin tai ne voi käydä kopioimassa jossain tietyssä paikassa. Mukana on lisäluettavia artikkeleita joka kerralla, ja esimerkiksi yhden kurssin paperinippu maksoi reilut 16e tulostaa (näin kun yksi tyttö oli sellaisen tulostanut, en onneksi itse oo sitä tehnyt vielä) ja oli oikeesti paksun kirjan kokoinen. Öö? Erasmus-opiskelijoiden ei oo pakko tenttiä luentokursseja, vaan luennoilla istumisesta ja keskustelusta opettajan kanssa kurssin päätteeksi saa kolme noppaa, tenttimällä viisi.
Seminar-kursseilla on vähemmän jengiä paikalla (noin 30 henkeä), ja joka kerralle pitää yleensä kans lukea joku artikkeli, josta keskustellaan lyhyesti tapaamisen alussa. Sen jälkeen on yksi (tai kaksi) Referat, eli suullinen esitelmä tietystä aiheesta. Opiskelijat siis ikään kuin opettavat toisilleen asioita esitelmillä, ja niistä voidaan sitten vielä keskustella. Kurssin lopuksi jokainen kirjoittaa esseen, Hausarbeitin. Yks opettaja oli sellai "ja sitten meillä on kurssin lopuksi pieni essee, 12-15 sivua". Toivottavasti se oli sarkasmia, sillä toi ei musta ole kauhean pieni... Erasmus-opiskelija saa läsnäolemalla ja Referatin tekemällä neljä noppaa, mutta jos takoo esseen vielä päälle, saa kuusi opintopistettä.
Erasmus-opiskelijoilla pitää olla läsnäololista, johon pitää jokaisen kurssitapaamisen tai luennon jälkeen käydä hakemassa opettajalta allekirjoitus, että on ollut paikalla. Yksi kurssi kestää huhtikuusta heinäkuulle, ja yhdeltä kurssilta saa olla pois maksimissaan kaksi kertaa. En tiedä mitä tapahtuu, jos on enemmän poissa, enkä ehkä haluakaan ottaa selvää... Tää on musta vähän naurettavaa ja tosi nöyryyttävää, mutta ymmärrän sen, koska läsnäolostakin saa pisteitä.
Sitten niistä kursseista! Tässä on mun listani. Mulla on luentoja maanantaisin klo 13-15, keskiviikkoisin klo 13-15 ja torstaisin klo 11-17. Oon tahallani rakentanut ton niin, että tiistait on vapaita, jotta esimerkiksi reissaaminen ois helpompaa, heh... Torstait on vähän kenkkuja, mutta ainakin niistä on tähän mennessä selvitty.
Politische Kommunikation - Poliittinen viestintä. Kurssilla käsitellään poliittista viestintää yhteisöviestinnän näkökulmasta, ja tää on siis luentokurssi. Mulla on tänään toinen luento tätä, ja ensimmäisellä luennolla käsiteltiin lähinnä sitä, mistä eri näkökulmista poliittista viestintää voi tutkia ja mitä se oikeastaan on. Toivon, että tänään päästään jo vähän enemmän asiaan! Tulossa on muun muassa luento puolueista ja vaaliviestinnästä, mikä kuulostaa musta kiinnostavalta. En ajatellut kuitenkaan tenttiä kurssia.
Internationale Medienpolitik & -ökonomie - Kansainvälinen mediapolitiikka ja -talous. Tällä kurssilla käsiteltiin ekalla luennolla esimerkiksi saksalaisen yleisradion kehitystä ja toisella luennolla erityisesti DDR:n mediaa. Toinen luento meni mulla iloisesti yli hilseen, koska en ollut tajunnut lukea artikkelia tätä varten enkä juuri jaksanut keskittyä... Kurssi on puhdasta journalistiikkaa ja on kans luentokurssi. Tätäkään en ollut aikeissa tenttiä, koska setti kuulostaa vähän turhan haastavalta.
Kommunikationsmedium Computerspiel? - Viestintävälineenä tietokonepeli? Tää kurssi käsittelee tietokonepelejä viestintävälineinä, kuten nimestäkin voi päätellä. Ollaan puhuttu siitä, miksi ihmiset pelaa, vähän pelien historiasta ja siitä, mikä houkuttelee ihmisiä pelaamaan. Tää on luokiteltu täällä interpersonaalisen viestinnän alle, eli ois periaatteessa puheviestintää. Oon vähän siinä ja siinä oonko samaa mieltä, mutta kaikkein lähimpänä tää puheviestintää näistä mun kursseista on. Kyseessä on siis Seminar, ja oon ryhmässä, joka tekee Referatin viestintämalleista. Tällä kurssilla mulla oli ajatuksena napsaista neljä noppaa, eli olla läsnä ja osallistua esitelmiin.
Der öffentlich-rechtliche Rundfunk in Europa - Julkisen palvelun yleisradiotoiminta Euroopassa. Tää on ihana kurssi! Opettaja on herttainen vanha mies ja käsitellään siis sitä, miten yleisradio toimii eri maissa. Jokaisella on siis vähän eri maa tai aspekti käsiteltävänä Referatissa, mulla luonnollisesti Suomi. Opettaja oli ihan fiiliksissä, kun kerroin olevani Suomesta, koska sillä ei kuulemma ole mitään haisua suomalaisesta yleisradiotoiminnasta. Tällä kurssilla meinasin naputtaa Hausarbeitinkin, eli kuusi noppaa oli hakusessa.
Kommunikationsgeschichte 1880-1980. Medien - Politik - Öffentlichkeit - Viestintähistoria 1880-1980. Media - Politiikka - Avoimuus. Tää on kans luentokurssi, ja ollaan tähän mennessä puhuttu siitä miten esimerkiksi tavallisen perheen olohuone on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Yksi kurssilla käsiteltävä osa on natsi-Saksan mediahistoria, joka kuulostaa huippumielenkiintoiselta! Tätä kurssia en suunnitellut myöskään tenttiväni, myöskin just sen takia, että en varmaan ymmärrä mitään loppupeleissä...
Siinä ne oli viikkojärjestyksessään! Pari tosi kivaa kurssia, muut ihan jees. Toi Seminar-muotoisuus mua vähän hermostuttaa, koska mulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä Referatilta odotetaan. Sekin selvinnee tässä. Erityisesti journalistiikkaa painottavat opiskelijat täällä on ihan omiaan, sillä suurin osa kursseista mun mielestä painottuu just mediaan. Lisäksi täällä on mediapedagogiikkaa (piti miettiä ihan liian kauan miten toi sana kirjoitetaan), mut se ei mua juuri kiinnosta.
Suihkun kautta poliittisen viestinnän luennolle hilirimpsis!
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Kotikoloni mun
Tänään mulla on ollut tosi toimeton päivä, mutta sainpahan imuroitua ensimmäistä kertaa täällä. Sen kunniaksi muutama kuva mun pitkulaisesta huoneestani! Kuten oon jo noin sata kertaa kertonut, asun kämppiksen kanssa ihan keskustan välittömässä läheisyydessä. Tää on ihan loistopaikka ja -asunto asua: kauppa on lähellä, tilaa on ja vaikka mun ystävä arvioi julkisivusta kuvan nähtyään tän talon yli satavuotiaaksi, meidän asunto on tosi siistissä ja hyvässä kunnossa. Paljon parempaa ei voisi toivoa!
Tietysti tärkein, eli sänky, ensiksi. Mulla on hassu 100cm levee sänky, johon oli Ikeastakin haastavaa löytää lakanaa. Sellainen naurettavan iso 80x80cm tyyny tuolla myös lymyilee, mutta oon jo oikeastaan aika tottunut siihen. Noi seinällä olevat kuvat oli täällä jo kun tulin, ja kirjat on alkuperäisen asukkaan. Sängyn päädyssä on kuvia musta ja mun poikaystävästä ja keltainen laatikko kätkee sisäänsä kaiken tärkeistä papereista kolikoihin, järkkäriin ja vanhoihin lehtiin sekä toimittaa yöpöydän virkaa. Oikeassa reunassa näkyy myös vähän mun vaatekaappia, joka on iso.
Sängyn vastakkaisella seinällä on ovi muuhun asuntoon sekä mun Ikeasta ostamani postikorttisetti metsän eläimistä. Ihania! Oven saa myös avaimella lukkoon, mikä on hassua (myös vessan ovi toimii samalla lailla). No, oon sitten joka yöksi laittanut oven lukkoon. En tiedä miksi.
Jos pyörähtää ympäri, näkee huoneen toisen päädyn jossa on mun työpöytäni. Vaatekaappi jää vasemmalle (heh siitä ei oo kunnon kuvaa mutta tuollainen puinen jossa on kahden oven takana roikkokaappi ja yhden oven takana hyllyjä, mulla on kaikki vaatteet roikkumassa henkareissa). Sinisessä lipastossa on säilössä lähinnä täältä löytyneitä edellisen tai alkuperäisen asukkaan tavaroita, ja valkoinen Lack-pöytä oli täällä jo tullessani tänne. Ostin sen alle oranssin laatikon pyykkejä varten. Tää työtuoli on ihan kelvoton ja käytössä muljaantunut, mutta huonekaluja en sentään viitsinyt tänne ruveta ostamaan.
Vasemmalla puolellani mulla on kosmetiikka-arsenaali, jonka oon lähinnä sullonut tohon keltaiseen boksiin. Muutamia rasvoja sun muita on pöydällä, mutta esimerkiksi korut on tuolla piilossa. Peili ja magneettitaulu oli täällä kans etukäteen, ja taululle oon laittanut kortteja, esitteitä sun muita joita oon kerännyt ja saanut täällä ollessani. Mulla on täällä myös aina 1,5 litran kivennäisvesipullo pöydällä, koska saksalaiseen tapaan oon ruvennut kotona ollessani litkimään sitä litrakaupalla. Mutta noh, se maksaa lähikaupassa joku parisenkymmentä senttiä per pullo, joten mikäs siinä.
Tätä näkymää tuijottelen ja tässä istun nytkin. Kuten näkyy, ulkona on jo ihan vihreää, on ollut oikeastaan koko sen ajan kun oon ollut täällä. Meitä vastapäätä on tontti joutomaata ja parkkipaikka puiden katveessa, niin ei onneks tarvii huolehtia siitä että joku vastapäisestä talosta kyttäis sisälle. Ulkona oli tänään ihan superkuuma päivällä, ja taitaa vieläkin huidella parissakymmenessä asteessa. Täällä sää on noin kuukauden, ellei puolisentoista, edellä Suomea.
Huomenna ajattelin nukkua pitkään, ottaa kameran mukaan ja lähteä läheiseen siirtola- sekä kasvitieteelliseen puutarhaan sekä uskaltautua elokuviin. Pierce Brosnan dubattuna saksaksi, pakko nähdä!
torstai 24. huhtikuuta 2014
Hyvää Jyväskylästä
Mun viime postauksessa mainitsemani "tiistaina oon menossa koko päivän" selittyy tällä kuvalla:
Ihana aurinkoinen kevät-Jyväskylä!! Matkustin siis pääsiäislomalle koti-Suomeen, kun keskiviikon kurssin opettaja totesi: "Niin meillähän ei pääsiäisviikolla olekaan luentoa, koska olen Yhdysvalloissa." Se tarkoitti, että mun piti missata vain torstain kurssit. Vielä kun matkustaminen osoittautui inhimilliseksi ja huokeaksi, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä missä lagaan pitkät vapaat.
Jyväskylä on ehdottomasti mun kotikaupunkini, ja siellä mun sydämeni on tälläkin hetkellä. Pidän kaupungista valtavasti ja tunnen oloni siellä kotoisaksi. Jyväskylään on etenkin viime aikoina syntynyt paljon kaikkea kiinnostavaa kulttuurihässäkkää ja se on musta pieneksi kaupungiksi kuitenkin tosi virkeä. Pidän Jyväskylässä siitä, miten luonto on kaupungissa läsnä. Lisäksi oon palloillut koko elämäni kaupungin ympärillä, joten tunnen entistä maalaiskuntaakin hyvin. Siellä on kaikkea jännää, jota ei keskustassa tallatessa tajuakaan!
Mun lomaviikko koostui ystävien sekä sukulaisten tapaamisesta, ruoasta ja juomasta - kuinkas muutenkaan... Tapasin ystäviä lasillisella, söin perheen kanssa ja käytännössä oleilin monta päivää. Perjantai kului kokonaan kotona neljän seinän sisällä poikaystävän kanssa makoillessa, mikä oli parasta pitkään aikaan.
Mutta myös juuri avattu Jyväskylän Vegemesta käytiin testaamassa! Oon vieraillut Vegemestassa Helsingissä joskus vuonna kivi ja keppi, ja silloin muistan pitäneeni syömästäni purilaisesta (ei enää mitään muistikuvaa mikä se oli). Nyt valitsin Päivän Pelastuksen, josta muodostuikin päivän pelastus ja kiljuvan nälän kukistaja. Käytiin hakemassa hampurilaiset mukaan torstai-iltana joskus ysin aikoihin, jolloin jonoa ei ollut ollenkaan - kuulemma ensimmäistä kertaa avaamisen jälkeen. Ihanaa kuulla, että jyväskyläläiset on olleet innokkaita kokeilemaan vegepurilaisia! Palvelu oli tosi reipasta, iloista ja avointa, mutta paikka oli vielä vähän remppavaiheessa. Mielenkiinnolla ootan seuraavaa reissua sinne, suosittelen!
Toinen paikka, jota pääsin kotona vieraillessa testaamaan, on jo jonkin aikaa hengaillut Jyväskylän baarikartalla. Kyseessä on K*lma, joka on Helsingissä sijaitsevan K*rvin serkku. Oon saanut sen käsityksen, että K*lma haluaa nimenomaan profiloitua viinipaikaksi, ja sisustus paikassa oli sellaiseen profiiliin sopivan aikuinen ja tyylikäs. Telkkareista tosin tuli lätkää, joka oli välillä niin kovalla, että oli vaikeaa keskustella. Mutta mikä parasta: K*lma tarjoilee mun ehdotonta lempparipunkkua, Bundustar Merlot'a!! Kehaisin valintaa baarimikkona toimineelle ravintolapäällikölle, joka kertoi sen olevan myös hänen lempparinsa. Hyvä maku!
Saavuin takaisin Leipzigiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä puolenyön maissa. Tänään istuin luennolla kuusi tuntia putkeen, ja olo oli sellainen viideltä kun pääsin syömään. En juuri jaksanut keskittyä... Kunhan ensi viikolla oon päässyt taas poliittisen viestinnän makuun, esittelen mun kurssivalikoimaakin. Ja tästä mun huoneesta voisin jaaritella viikonloppuna!
Ihana aurinkoinen kevät-Jyväskylä!! Matkustin siis pääsiäislomalle koti-Suomeen, kun keskiviikon kurssin opettaja totesi: "Niin meillähän ei pääsiäisviikolla olekaan luentoa, koska olen Yhdysvalloissa." Se tarkoitti, että mun piti missata vain torstain kurssit. Vielä kun matkustaminen osoittautui inhimilliseksi ja huokeaksi, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä missä lagaan pitkät vapaat.
Jyväskylä on ehdottomasti mun kotikaupunkini, ja siellä mun sydämeni on tälläkin hetkellä. Pidän kaupungista valtavasti ja tunnen oloni siellä kotoisaksi. Jyväskylään on etenkin viime aikoina syntynyt paljon kaikkea kiinnostavaa kulttuurihässäkkää ja se on musta pieneksi kaupungiksi kuitenkin tosi virkeä. Pidän Jyväskylässä siitä, miten luonto on kaupungissa läsnä. Lisäksi oon palloillut koko elämäni kaupungin ympärillä, joten tunnen entistä maalaiskuntaakin hyvin. Siellä on kaikkea jännää, jota ei keskustassa tallatessa tajuakaan!
Mun lomaviikko koostui ystävien sekä sukulaisten tapaamisesta, ruoasta ja juomasta - kuinkas muutenkaan... Tapasin ystäviä lasillisella, söin perheen kanssa ja käytännössä oleilin monta päivää. Perjantai kului kokonaan kotona neljän seinän sisällä poikaystävän kanssa makoillessa, mikä oli parasta pitkään aikaan.
Mutta myös juuri avattu Jyväskylän Vegemesta käytiin testaamassa! Oon vieraillut Vegemestassa Helsingissä joskus vuonna kivi ja keppi, ja silloin muistan pitäneeni syömästäni purilaisesta (ei enää mitään muistikuvaa mikä se oli). Nyt valitsin Päivän Pelastuksen, josta muodostuikin päivän pelastus ja kiljuvan nälän kukistaja. Käytiin hakemassa hampurilaiset mukaan torstai-iltana joskus ysin aikoihin, jolloin jonoa ei ollut ollenkaan - kuulemma ensimmäistä kertaa avaamisen jälkeen. Ihanaa kuulla, että jyväskyläläiset on olleet innokkaita kokeilemaan vegepurilaisia! Palvelu oli tosi reipasta, iloista ja avointa, mutta paikka oli vielä vähän remppavaiheessa. Mielenkiinnolla ootan seuraavaa reissua sinne, suosittelen!
Toinen paikka, jota pääsin kotona vieraillessa testaamaan, on jo jonkin aikaa hengaillut Jyväskylän baarikartalla. Kyseessä on K*lma, joka on Helsingissä sijaitsevan K*rvin serkku. Oon saanut sen käsityksen, että K*lma haluaa nimenomaan profiloitua viinipaikaksi, ja sisustus paikassa oli sellaiseen profiiliin sopivan aikuinen ja tyylikäs. Telkkareista tosin tuli lätkää, joka oli välillä niin kovalla, että oli vaikeaa keskustella. Mutta mikä parasta: K*lma tarjoilee mun ehdotonta lempparipunkkua, Bundustar Merlot'a!! Kehaisin valintaa baarimikkona toimineelle ravintolapäällikölle, joka kertoi sen olevan myös hänen lempparinsa. Hyvä maku!
Saavuin takaisin Leipzigiin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä puolenyön maissa. Tänään istuin luennolla kuusi tuntia putkeen, ja olo oli sellainen viideltä kun pääsin syömään. En juuri jaksanut keskittyä... Kunhan ensi viikolla oon päässyt taas poliittisen viestinnän makuun, esittelen mun kurssivalikoimaakin. Ja tästä mun huoneesta voisin jaaritella viikonloppuna!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Uomat alkavat muodostua
Blogihiljaisuus ei suinkaan oo johtunut itsekseen itkemisestä, vaikka niin voisi edellisestä postauksesta päätellä. Päinvastoin: täällä on tapahtunut niin paljon, etten oo ehtinyt rauhoittua kotona ollenkaan (terveisii Laura!). Tänään päätinkin omistaa päivän kokonaan itselleni, eli makoilin aamulla neljä tuntia sängyssä pelaten pasianssia, pesin juuri pyykkiä ja aion vaan olla sekä kerätä voimia.
Oon kyllä pohtinut pariin otteeseen mun motivaatiota olla täällä: kumpuaako se musta itsestäni vai tuleeko se ulkopuolelta. Viikko sitten olin varma, että paine vaihtoonlähtemisestä ja muiden odotukset on saaneet mut hakeutumaan tänne. Nyt oon kuitenkin huomannut, että kyllä mää täällä tykkään olla ja haluan olla täällä. Tällä hetkellä olo on siis hyvä.
Tällä viikolla on riittänyt aktiviteettia suuntaan jos toiseenkin. Tiistaina tein matkan Ikeaan, ja nyt mun huone alkaa näyttää jo enemmän multa itseltäni. Siivosin samalla edellisten asukkaiden tavarat pois näkyvistä, mikä auttoi myös paljon. Esittelen tämän mun sopen jossain vaiheessa! Bussimatkan Ikeasta päärautatieasemalle pitäisi kestää puolisen tuntia, mutta missasin juuri lähteneen bussin ja jouduin odottamaan seuraavaa tunnin verran. Kuskilla ei ollut myydä mulle yksittäislippua, joten pääsin jäniksenä kyydissä, mutta kun näin Leipzigin keskustaa lähestyttäessä virkapukuisen ihmisen pysäkillä, päätin pompata pois kyydistä ja kävellä loppumatkan. Olinkin kolmen kilometrin päässä keskustasta ja lähdin vielä kävelemään kilometrin verran väärään suuntaan... Lopulta löysin ratikan, jolla pääsin kotiin, ja paluumatka kesti kaikkineen kolmisen tuntia.
Keskiviikkona alkoivat kurssit, joista kerron myös myöhemmin tarkemmin. Mulla on kolme luentokurssia ja kaksi seminaaria, enkä oo itsekään vielä ihan varma miten noi seminaarit toimii. Sen tiedän kuitenkin, että kun professorilla ei ole luentokalvoja tms ja muistiinpanot pitää tehdä pelkästään saksankielisestä puheesta, keskittyminen herpaantuu kolmen vartin jälkeen. Vaan mulla on kyllä tosi mielenkiintoisia kursseja, viimeinen ja ehkä kiinnostavin alkaa huomenna!
Oon myös tavannut paikallisia vihreitä ja ilmoittautunut mukaan vaalityöhön. Jee! Täällä käydään kunnallisvaalit samana päivänä, 25. toukokuuta, kuin eurovaalitkin, ja kampanjointi keskittyy täällä enemmän siihen suuntaan. Täytyy nyt tässä päntätä Leipzigin vihreiden miltei 80 sivun mittaista vaaliohjelmaa... No, oikeesti täytyy ehkä esimerkiks selvitellä miten koko kunnalliskuvio toimii, kun täällä ehdokkaat on puolueiden sisällä listattu järjestykseen ja jokaiselta alueelta valitaan tietty määrä ihmisiä.
Mulle on täällä muodostunut hyväksi ystäväksi puolessatoista viikossa slovenialainen Liza. Ollaan tosi samalla aaltopituudella ja voidaan hengailla tuntikausia puistossa tai jaaritella lounaalla sitä sun tätä. Just eilen vietettiin koko päivä Lizan sekä Prahasta tulleen Lizan kaverin Oton kanssa puistoissa istuen ja auringosta sekä lämmöstä nauttien. Ihanaa kun on joku, jolle voi aina laittaa viestiä kun on tosi iloinen tai surullinen jostain! En malta oottaa mun vierailua Ljubljanaan tai sitä, kun Liza tulee Suomeen. Lisäksi oon tutustunut jo mainitsemaani brittiläiseen tyttöön (jonka kanssa puhutaan saksaa, hauskaa) sekä tällä viikolla yhteen paikalliseen tyttöön ja itävaltalaiseen vaihtariin. Erityisen mukavalta ja kotoisalta tuntui, kun kävelin perjantaina yliopistolla ja itävaltalainen tuttavani käveli vastaan. Moikattiin ja vaihdettiin pari sanaa. Ihan kuin kotona!
Ootan vielä, kun petivaatteet pyörii pesukoneessa ja syön vähän jäljellejäänyttä salaattia (mun ruokahalukin alkaa palata!). Ehkä avaan tänään vielä sen Netflixin tai seuraan Suomen telkkaria netitse. Huomenna on taas täysi päivä ja tiistaina oon menossa koko päivän, joten nyt on vaan hyvä relailla.
Oon kyllä pohtinut pariin otteeseen mun motivaatiota olla täällä: kumpuaako se musta itsestäni vai tuleeko se ulkopuolelta. Viikko sitten olin varma, että paine vaihtoonlähtemisestä ja muiden odotukset on saaneet mut hakeutumaan tänne. Nyt oon kuitenkin huomannut, että kyllä mää täällä tykkään olla ja haluan olla täällä. Tällä hetkellä olo on siis hyvä.
Tällä viikolla on riittänyt aktiviteettia suuntaan jos toiseenkin. Tiistaina tein matkan Ikeaan, ja nyt mun huone alkaa näyttää jo enemmän multa itseltäni. Siivosin samalla edellisten asukkaiden tavarat pois näkyvistä, mikä auttoi myös paljon. Esittelen tämän mun sopen jossain vaiheessa! Bussimatkan Ikeasta päärautatieasemalle pitäisi kestää puolisen tuntia, mutta missasin juuri lähteneen bussin ja jouduin odottamaan seuraavaa tunnin verran. Kuskilla ei ollut myydä mulle yksittäislippua, joten pääsin jäniksenä kyydissä, mutta kun näin Leipzigin keskustaa lähestyttäessä virkapukuisen ihmisen pysäkillä, päätin pompata pois kyydistä ja kävellä loppumatkan. Olinkin kolmen kilometrin päässä keskustasta ja lähdin vielä kävelemään kilometrin verran väärään suuntaan... Lopulta löysin ratikan, jolla pääsin kotiin, ja paluumatka kesti kaikkineen kolmisen tuntia.
Keskiviikkona alkoivat kurssit, joista kerron myös myöhemmin tarkemmin. Mulla on kolme luentokurssia ja kaksi seminaaria, enkä oo itsekään vielä ihan varma miten noi seminaarit toimii. Sen tiedän kuitenkin, että kun professorilla ei ole luentokalvoja tms ja muistiinpanot pitää tehdä pelkästään saksankielisestä puheesta, keskittyminen herpaantuu kolmen vartin jälkeen. Vaan mulla on kyllä tosi mielenkiintoisia kursseja, viimeinen ja ehkä kiinnostavin alkaa huomenna!
Oon myös tavannut paikallisia vihreitä ja ilmoittautunut mukaan vaalityöhön. Jee! Täällä käydään kunnallisvaalit samana päivänä, 25. toukokuuta, kuin eurovaalitkin, ja kampanjointi keskittyy täällä enemmän siihen suuntaan. Täytyy nyt tässä päntätä Leipzigin vihreiden miltei 80 sivun mittaista vaaliohjelmaa... No, oikeesti täytyy ehkä esimerkiks selvitellä miten koko kunnalliskuvio toimii, kun täällä ehdokkaat on puolueiden sisällä listattu järjestykseen ja jokaiselta alueelta valitaan tietty määrä ihmisiä.
Mulle on täällä muodostunut hyväksi ystäväksi puolessatoista viikossa slovenialainen Liza. Ollaan tosi samalla aaltopituudella ja voidaan hengailla tuntikausia puistossa tai jaaritella lounaalla sitä sun tätä. Just eilen vietettiin koko päivä Lizan sekä Prahasta tulleen Lizan kaverin Oton kanssa puistoissa istuen ja auringosta sekä lämmöstä nauttien. Ihanaa kun on joku, jolle voi aina laittaa viestiä kun on tosi iloinen tai surullinen jostain! En malta oottaa mun vierailua Ljubljanaan tai sitä, kun Liza tulee Suomeen. Lisäksi oon tutustunut jo mainitsemaani brittiläiseen tyttöön (jonka kanssa puhutaan saksaa, hauskaa) sekä tällä viikolla yhteen paikalliseen tyttöön ja itävaltalaiseen vaihtariin. Erityisen mukavalta ja kotoisalta tuntui, kun kävelin perjantaina yliopistolla ja itävaltalainen tuttavani käveli vastaan. Moikattiin ja vaihdettiin pari sanaa. Ihan kuin kotona!
Ootan vielä, kun petivaatteet pyörii pesukoneessa ja syön vähän jäljellejäänyttä salaattia (mun ruokahalukin alkaa palata!). Ehkä avaan tänään vielä sen Netflixin tai seuraan Suomen telkkaria netitse. Huomenna on taas täysi päivä ja tiistaina oon menossa koko päivän, joten nyt on vaan hyvä relailla.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Loputon koti-ikävä
Viime päivät on olleet täällä henkisesti todella raskaita. Täällä ei oo tapahtunut juuri mitään enkä oo jaksanutkaan tehdä mitään. Lähinnä oon istunut tietokoneella ja pitänyt Ylen tv-kanavia taustalla auki. Nukuttaakin koko ajan, väsymys ei vaan mee pois.
Toissapäivänä olin tutoreiden järjestämällä kapakkakierroksella, ja tutustuin yhteen tosi hauskaan slovenialaiseen tyttöön. Tultiin niin hyvin juttuun, että suunniteltiin jo miten se tulee käymään Suomessa ja minä meen Ljubljanaan. Nähdään kolmen tunnin päästä ja vaan hengaillaan. Ihan kivaa, mutta tällä hetkellä haluaisin vaan maata sängyssä. On vaikeaa jopa keksiä 100 Happy Days -haasteeseen mitään, mistä olisin kunakin päivänä onnellinen tai iloinen, mikä mulle normaalisti on naurettavan helppoa. Ruoka ei myöskään vieläkään maistu: aamupala saattaa olla ainoa, mitä syön päivän aikana.
Koti-ikävä on valtava enkä tähän mennessä oo nähnyt oloa täällä mielekkääksi. Mun luennot alkaa vasta ensi viikon keskiviikkona, joten tässä on kärvisteltävänä ihan samanlainen turhien päivien jakso kuin tähänkin asti, ja tämäkin on tuntunut jo ihan kamalalta. Oon itkenyt joka päivä sellaista lohdutonta itkua, ja eilen jo laskin, paljonko mun kotiinpaluu maksaisi (matka kotiin, Erasmus-apurahan palauttaminen, loput vuokranmaksut Saksaan jne). Summa oli toistaiseksi sellainen, jonka voisinkin maksaa. Suomessa mulla riittäisi kyllä myös kirjatenttejä tehtäväksi, eli opiskelemaan kyllä pääsisin.
Kaikki on sanoneet mulle, että kyllä tästä kivaa tulee kunhan kaikki vaan pääsee vauhtiin. Niin voikin olla, en epäile yhtään. Kaikki on myös puhuneet, että hirveen kiva kokemus se on ja saa ystäviä ympäri maailmaa. Oon kuitenkin vähän skeptinen sen suhteen, ja täällä oon nyt minä Leipzigissa, ei kukaan muu jossain muualla. Mun tilanne ja kaupunki on ihan eri asia kuin kenen tahansa muun vaihtokokemus. Voihan yksinkertaisesti olla, ettei musta ole tähän, enkä pelkää myöntää sitä. Voin olla se luuseri, joka ei selviä ees neljää kuukautta ulkomailla yksin. Se tässä onkin kaikkein pahinta: yksin.
Totta kai täällä tapaa koko ajan uusia ihmisiä ja saa uusia ystäviä, mutta oon silti täällä yksin. Ei mulla ole täällä perhettä (vaikka mun edellisen vaihdon isäntäperhe asuukin parinsadan kilometrin päässä) eikä mun poikaystävä ole täällä. Täällä ei ole niitä ihmisiä, joilta saan voimaa kun en muuten jaksa. Suomessa ne on, ja sinne haluaisin.
En tiedä miten yleinen semmoinen käsitys on - mulla se ainakin oli - että heti kun vaan saa jalkansa tän maan maaperälle, se on menoa ja meitä revitään joka suuntaan Erasmus-juttujen puitteissa. Ainakaan mää en oo kokenut niin. Täällä on jäänyt oikeasti tosi yksinäiseksi, ja täytyy nähdä valtavasti sen eteen, että tästä elämästä täällä saa elämisen veroista. Se on vaikeaa, kun tietää, ettei kotona sellaista vaivaa täytyisi nähdä.
Nyt mun suunnitelmissa on sinnitellä 34 päivää, kunnes mun poikaystävä tulee käymään täällä. Jos mulla silloinkin on vielä kauhea koti-ikävä ja elämä on täällä kurjaa, lähden kotiin. Mitään luuserileimaa en pelkää. En aio kiduttaa itteeni yhtään sen enempää, koska siinä ei ole mitään järkeä. Sitä ennen tuun itkemään vielä kyllä monet itkut, vielä tänäänkin.
Toissapäivänä olin tutoreiden järjestämällä kapakkakierroksella, ja tutustuin yhteen tosi hauskaan slovenialaiseen tyttöön. Tultiin niin hyvin juttuun, että suunniteltiin jo miten se tulee käymään Suomessa ja minä meen Ljubljanaan. Nähdään kolmen tunnin päästä ja vaan hengaillaan. Ihan kivaa, mutta tällä hetkellä haluaisin vaan maata sängyssä. On vaikeaa jopa keksiä 100 Happy Days -haasteeseen mitään, mistä olisin kunakin päivänä onnellinen tai iloinen, mikä mulle normaalisti on naurettavan helppoa. Ruoka ei myöskään vieläkään maistu: aamupala saattaa olla ainoa, mitä syön päivän aikana.
Koti-ikävä on valtava enkä tähän mennessä oo nähnyt oloa täällä mielekkääksi. Mun luennot alkaa vasta ensi viikon keskiviikkona, joten tässä on kärvisteltävänä ihan samanlainen turhien päivien jakso kuin tähänkin asti, ja tämäkin on tuntunut jo ihan kamalalta. Oon itkenyt joka päivä sellaista lohdutonta itkua, ja eilen jo laskin, paljonko mun kotiinpaluu maksaisi (matka kotiin, Erasmus-apurahan palauttaminen, loput vuokranmaksut Saksaan jne). Summa oli toistaiseksi sellainen, jonka voisinkin maksaa. Suomessa mulla riittäisi kyllä myös kirjatenttejä tehtäväksi, eli opiskelemaan kyllä pääsisin.
Kaikki on sanoneet mulle, että kyllä tästä kivaa tulee kunhan kaikki vaan pääsee vauhtiin. Niin voikin olla, en epäile yhtään. Kaikki on myös puhuneet, että hirveen kiva kokemus se on ja saa ystäviä ympäri maailmaa. Oon kuitenkin vähän skeptinen sen suhteen, ja täällä oon nyt minä Leipzigissa, ei kukaan muu jossain muualla. Mun tilanne ja kaupunki on ihan eri asia kuin kenen tahansa muun vaihtokokemus. Voihan yksinkertaisesti olla, ettei musta ole tähän, enkä pelkää myöntää sitä. Voin olla se luuseri, joka ei selviä ees neljää kuukautta ulkomailla yksin. Se tässä onkin kaikkein pahinta: yksin.
Totta kai täällä tapaa koko ajan uusia ihmisiä ja saa uusia ystäviä, mutta oon silti täällä yksin. Ei mulla ole täällä perhettä (vaikka mun edellisen vaihdon isäntäperhe asuukin parinsadan kilometrin päässä) eikä mun poikaystävä ole täällä. Täällä ei ole niitä ihmisiä, joilta saan voimaa kun en muuten jaksa. Suomessa ne on, ja sinne haluaisin.
En tiedä miten yleinen semmoinen käsitys on - mulla se ainakin oli - että heti kun vaan saa jalkansa tän maan maaperälle, se on menoa ja meitä revitään joka suuntaan Erasmus-juttujen puitteissa. Ainakaan mää en oo kokenut niin. Täällä on jäänyt oikeasti tosi yksinäiseksi, ja täytyy nähdä valtavasti sen eteen, että tästä elämästä täällä saa elämisen veroista. Se on vaikeaa, kun tietää, ettei kotona sellaista vaivaa täytyisi nähdä.
Nyt mun suunnitelmissa on sinnitellä 34 päivää, kunnes mun poikaystävä tulee käymään täällä. Jos mulla silloinkin on vielä kauhea koti-ikävä ja elämä on täällä kurjaa, lähden kotiin. Mitään luuserileimaa en pelkää. En aio kiduttaa itteeni yhtään sen enempää, koska siinä ei ole mitään järkeä. Sitä ennen tuun itkemään vielä kyllä monet itkut, vielä tänäänkin.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Hetkiä, vinkkejä ja tunnelmia arkipäivästä
Tänään annoin itseni vihdoin nukkua niin pitkään, kuin vaan nukuttaisi. Heräsin jo ennen kahdeksaa... Ainakin mun unirytmi on Suomessa vakiintunut tosi hyvin, koska eilen olin puoli yhdentoista aikaan jo ihan nukkumaanmenokunnossa. Katsotaan miten mun käy sitten kun Erasmus-bileet alkavat...
Haluan kirjata ylös nyt ihan pieniäkin asioita, siis: musta on ihanaa, että lähi-Edekassa on aika hyvät vegevalikoimat. Esimerkiksi aamupalan voin syödä hyvin samanlaisena kuin Suomessakin. Löysin muun muassa kasvismargariinia, soijajogurttia - ja mikä parasta - luomua "suomalaista leipää" eli jotain tollaisia moniviljapaloja, joita päätin vetää täällä sellaisten höttösämpylöiden sijasta. Kuitenkaan mulla ei oo juuri ollut ruokahalua täällä, vaan maanantainakin söin aamulla kaks sämpylää ja iltapäivällä pari leipää ja vähän jugua. Lisäksi tuntuu tylsältä tehdä ruokaa vaan itselleen, ja vaikka tykkään hirveesti ruoanlaitosta, en oo täällä oikein jaksanut vielä innostua siitä. Mun mielestä meillä on täällä vähän huonot ruoanlaittovälineet ainakin verrattuna siihen, mihin oon tottunut (esimerkiks että on useempi kattila). Lisäksi vielä yksi ruokaan liittyvä juttu: täällä opiskelijaruokaloissa - Mensoissa - saa kasvisvaihtoehdon lisäksi vegaanivaihtoehdon, miten siistiä! Sellainen maksaa 3,20e, kasvisvaihtoehto vähän vähemmän. Vielä en oo päässyt noita testaamaan, kun ei ole opiskelijakorttia.
Täällä on ollut vähän yksinäistä. Oon ollu kipeenä ja lähinnä niistänyt, yskinyt ja juonut teetä. Lisäksi täällä ei loppujen lopuksi oo nyt ees ollut kauheesti mitään Erasmus-juttuja, joihin lähteä mukaan. Koko Erasmus-kenttä on ylipäänsä vähän hajanainen, eikä täällä ole selkeää ESN-meininkiä kuten jossain muualla. Tänään meinasin illalla kuitenkin mennä yhteen uusien opiskelijoiden infotilaisuuteen, jos tutustuisin muihin ihmisiin. Mun kontaktit on jääneet täällä tällä hetkellä mun kämppikseen sekä yhteen brittityttöön, jonka kanssa oltiin ilmoittautumisessa yhtä aikaa ja käytiin eilen kahvilla. Erasmus-Facebook-ryhmiäkin on täällä vaikka kuinka paljon, ja osa on aktiivisempia kuin toiset. Informaation saaminen on siis välillä vähän työn takana. Erasmus-tapahtumat alkaakin kunnolla ehkä vasta nyt ja ensi viikolla, joten on ollut vähän tylsää lagailla täällä, kun voisin yhtä hyvin lagailla kotona. Tylsyys on nimenomaan ollut kaikkein pahinta: kun ei ole _mitään_ tekemistä.
Olin ottanut tänne mukaan vaan vähän kaikkea: shampoota, saippuaa, vanulappuja jne. Niitä ei kannatakaan ottaa, nimittäin yliopiston pääkampuksen vieressä sijaitsee iso, kaksikerroksinen dm. Dm on siis kauppa, josta saa (luonnon-)kosmetiikkaa, kuivaruokaa, vauvajuttuja, siivousvälineitä jne. Ja miten halvalla! Ostin kaikenmaailman tavaraa, esimerkiksi voiteita, pinnejä, mysliä, vanulappuja, shampoota ja kookosöljyä, ja kangaskassillinen tavaraa maksoi alle 25 euroa. Esimerkiksi ekoshampoo maksoi 65 senttiä... Luonnonkosmetiikkaa oleva vartalorasvakin maksoi 1,25 euroa. Kaikki tollaiset varastot on siis tosi helppoa käydä täydentämässä heti yliopistolle ilmoittautumisen jälkeen ja halvalla! Suunnittelin, että kun piipahdan Suomessa toukokuun lopulla (ens kuussa, jee!), pakkaan rinkan täyteen erilaisia rasvoja ja meikkejä ja vien kotiin.
Oon suunnittelut myös Ikea-reissua ehkä huomiselle, jotta saisin tänne omat tyynyt ja peitot ja petivaatteet ja muut. Tällä hetkellä käytän mun kämppiksen vieraspetivaatteita ja -tyynyä ja -peittoa. Ikea on tästä Leipzigin keskustasta noin puolen tunnin bussimatkan päässä. Tein vähän ostoslistaa ja siitä tuli valtavan pitkä... Otin esimerkiksi vaan yhden pyyhkeen mukaan, joten täytyy ostaa toinenkin. Tekis mieli ostaa kaikkea kivaa ja nättiä tähän huoneeseen, mutta pitää muistaa että täältä ei kauheasti isoja peittoja viedä sitten mukanaan. Täytyy miettiä, mitä niiden kanssa sitten tekee.
Vielä lopuksi maailman paras asia: Jyväskylän yliopiston VPN-verkko. Yhteyden asentamiseen ja käyttöön löytyy yliopiston sivuilta tosi helpot ohjeet, ja mulla oli esimerkiksi koko eilisillan YLE TV1 suorana auki taustalla, helpottaapahan koti-ikävää... Esimerkiksi YLE Areenan ohjelmia voi katsoa ton yhteyden avulla myös ulkomailta. Täällä Saksassa ei myöskään oo vielä Netflixiä (oikeesti mitä!!), joten pääsin siihenkin käsiksi näppärästi VPN-yhteydellä. Suosittelen!
Haluan kirjata ylös nyt ihan pieniäkin asioita, siis: musta on ihanaa, että lähi-Edekassa on aika hyvät vegevalikoimat. Esimerkiksi aamupalan voin syödä hyvin samanlaisena kuin Suomessakin. Löysin muun muassa kasvismargariinia, soijajogurttia - ja mikä parasta - luomua "suomalaista leipää" eli jotain tollaisia moniviljapaloja, joita päätin vetää täällä sellaisten höttösämpylöiden sijasta. Kuitenkaan mulla ei oo juuri ollut ruokahalua täällä, vaan maanantainakin söin aamulla kaks sämpylää ja iltapäivällä pari leipää ja vähän jugua. Lisäksi tuntuu tylsältä tehdä ruokaa vaan itselleen, ja vaikka tykkään hirveesti ruoanlaitosta, en oo täällä oikein jaksanut vielä innostua siitä. Mun mielestä meillä on täällä vähän huonot ruoanlaittovälineet ainakin verrattuna siihen, mihin oon tottunut (esimerkiks että on useempi kattila). Lisäksi vielä yksi ruokaan liittyvä juttu: täällä opiskelijaruokaloissa - Mensoissa - saa kasvisvaihtoehdon lisäksi vegaanivaihtoehdon, miten siistiä! Sellainen maksaa 3,20e, kasvisvaihtoehto vähän vähemmän. Vielä en oo päässyt noita testaamaan, kun ei ole opiskelijakorttia.
Täällä on ollut vähän yksinäistä. Oon ollu kipeenä ja lähinnä niistänyt, yskinyt ja juonut teetä. Lisäksi täällä ei loppujen lopuksi oo nyt ees ollut kauheesti mitään Erasmus-juttuja, joihin lähteä mukaan. Koko Erasmus-kenttä on ylipäänsä vähän hajanainen, eikä täällä ole selkeää ESN-meininkiä kuten jossain muualla. Tänään meinasin illalla kuitenkin mennä yhteen uusien opiskelijoiden infotilaisuuteen, jos tutustuisin muihin ihmisiin. Mun kontaktit on jääneet täällä tällä hetkellä mun kämppikseen sekä yhteen brittityttöön, jonka kanssa oltiin ilmoittautumisessa yhtä aikaa ja käytiin eilen kahvilla. Erasmus-Facebook-ryhmiäkin on täällä vaikka kuinka paljon, ja osa on aktiivisempia kuin toiset. Informaation saaminen on siis välillä vähän työn takana. Erasmus-tapahtumat alkaakin kunnolla ehkä vasta nyt ja ensi viikolla, joten on ollut vähän tylsää lagailla täällä, kun voisin yhtä hyvin lagailla kotona. Tylsyys on nimenomaan ollut kaikkein pahinta: kun ei ole _mitään_ tekemistä.
Olin ottanut tänne mukaan vaan vähän kaikkea: shampoota, saippuaa, vanulappuja jne. Niitä ei kannatakaan ottaa, nimittäin yliopiston pääkampuksen vieressä sijaitsee iso, kaksikerroksinen dm. Dm on siis kauppa, josta saa (luonnon-)kosmetiikkaa, kuivaruokaa, vauvajuttuja, siivousvälineitä jne. Ja miten halvalla! Ostin kaikenmaailman tavaraa, esimerkiksi voiteita, pinnejä, mysliä, vanulappuja, shampoota ja kookosöljyä, ja kangaskassillinen tavaraa maksoi alle 25 euroa. Esimerkiksi ekoshampoo maksoi 65 senttiä... Luonnonkosmetiikkaa oleva vartalorasvakin maksoi 1,25 euroa. Kaikki tollaiset varastot on siis tosi helppoa käydä täydentämässä heti yliopistolle ilmoittautumisen jälkeen ja halvalla! Suunnittelin, että kun piipahdan Suomessa toukokuun lopulla (ens kuussa, jee!), pakkaan rinkan täyteen erilaisia rasvoja ja meikkejä ja vien kotiin.
Oon suunnittelut myös Ikea-reissua ehkä huomiselle, jotta saisin tänne omat tyynyt ja peitot ja petivaatteet ja muut. Tällä hetkellä käytän mun kämppiksen vieraspetivaatteita ja -tyynyä ja -peittoa. Ikea on tästä Leipzigin keskustasta noin puolen tunnin bussimatkan päässä. Tein vähän ostoslistaa ja siitä tuli valtavan pitkä... Otin esimerkiksi vaan yhden pyyhkeen mukaan, joten täytyy ostaa toinenkin. Tekis mieli ostaa kaikkea kivaa ja nättiä tähän huoneeseen, mutta pitää muistaa että täältä ei kauheasti isoja peittoja viedä sitten mukanaan. Täytyy miettiä, mitä niiden kanssa sitten tekee.
Vielä lopuksi maailman paras asia: Jyväskylän yliopiston VPN-verkko. Yhteyden asentamiseen ja käyttöön löytyy yliopiston sivuilta tosi helpot ohjeet, ja mulla oli esimerkiksi koko eilisillan YLE TV1 suorana auki taustalla, helpottaapahan koti-ikävää... Esimerkiksi YLE Areenan ohjelmia voi katsoa ton yhteyden avulla myös ulkomailta. Täällä Saksassa ei myöskään oo vielä Netflixiä (oikeesti mitä!!), joten pääsin siihenkin käsiksi näppärästi VPN-yhteydellä. Suosittelen!
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Ensimmäisten päivien to do -lista
Nää pari ensimmäistä päivää on mennyt hyvin pitkälti byrokratian parissa. Saatiin yliopistolta to do -lista, jonka mukaan juttuja on tehty.
1. Immatrikulation - ilmoittautuminen yliopistoon
Vinkki: kannattaa mennä paikan päälle heti ensimmäisenä aamuna, kun ilmoittautuminen alkaa. Olin yhdeksän maissa paikalla yliopistolla, ja taisin olla seitsemän Erasmus-vaihtari. Keltaisen numerolapun kanssa odoteltiin odotushuoneessa, kunnes kansainvälinen tutor kutsui kunkin yksitellen luokseen huoneen eteen. Siellä piti antaa passi, kaksi passikuvaa, todistus että mut on otettu opiskelijaksi Leipzigin yliopistoon (tuli postissa Suomeen) sekä sairasvakuutus eli mun tapauksessa eurooppalainen sairaanhoitokortti. Tutor haki mun kansion, jossa oli esimerkiksi mun hakemus sisällä, ja antoi sen lisäksi esitteet yliopistossa aloittamisesta, yliopistoliikunnasta sekä tutoreiden järjestämästä ohjelmasta.
Hetki taas odottelua, kunnes meidät kutsuttiin pareittain toiseen huoneeseen. Siellä yksi (1) yliopiston työntekijä esitteli meille tärkeitä papereita kansiosta ja liimasi passikuvan johonkin paperiin. Saatiin esimerkiksi tunnukset yliopiston sisäiseen verkkoon, lasku ylioppilaskuntamaksusta sekä ohjeet ottaa yhteyttä omaan Erasmus-ainekoordinaattoriimme. Saatiin taas hetki odottaa, kunnes samassa huoneessa toinen rouvashenkilö esitteli meille tässä esittelemääni to do -listaa ja vastasi kysymyksiin sekä kertoi, mitä kaikkea meidän ilmoittautumisen jälkeen tehdä. Lisäksi saatiin Universität Leipzig -kangaskassit, joissa oli superpaljon esitteitä, pikkupusseittain nallekarkkeja sekä mun lemppari: KFC-pelikortit. Kaikkeen tähän meni heti aamulla vain vajaa tunti.
2. Wohnen - asuminen
Kuten kerroin, saksalaiset opiskelijat asuu paljon kimppakämpissä yksityisellä. Ajattelin esitellä meidän asuntoa vielä myöhemmin, kunhan saan omat petivaatteet ja muut. Täällä ei kuitenkaan vielä tunnuta odottavan, että meillä ois asunto - kauhean moni on kysellyt, että joko sulla on osoite.
3. Krankenversicherung - sairasvakuutus
Jos sulla ei Saksassa ole yksityistä sairasvakuutusta, oot pulassa. Siksi yliopistokin vaatii sellaisen. Onneksi EU-maista tulevilta opiskelijoilta riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti, joita näyttikin monella olevan mukana. Se on ihan näppärä kaveri, sillä reissatessa sillä saa hoitoa muissa EU-maissa siihen hintaan, mitä paikallisetkin, jos oon oikein käsittänyt. Joka tapauksessa sen voi tilata Kelan sivuilta ilmaiseksi ja se on aina jonkin aikaa voimassa, kunnes Kela postittaa kysymättä uuden. Näppärää kuin mikä!
4. Anmeldung beim Bürgeramt - ilmoittautuminen asukkaaksi
Leipzigissa pitää käydä ilmoittautumassa kaupungin asukkaaksi olikohan nyt parin viikon sisään siitä, kun on tänne saapunut. Yliopistolta ohjeistettiin, että kannattaa käydä jossain sivukonttorissa eikä kaupungintalon päätoimistolla, ettei tarvitse jonotella niin kauheasti. Googlasin vähän, ja kävi ilmi, että kaikki muut toimistot on musta ihan naurettavan kaukana ja kaupungintalolle kävelee kymmenessä minuutissa. Menin sinne tänään vähän aukeamisajan jälkeen ja odottelin alle 30min, eli en ees mitenkään kamalasti. Kun mun vuoro tuli, ehdin sanoa virkailijalle "oon tullut Suomesta Erasmus-opiskelijana" ja virkailija tiesi mistä on kyse. Mukaan tarvitsi passin ja sen osoitteen, jossa asuu. Lisäksi kysyttiin oonko naimisissa, koska saavuin tänne ja siinä se taisikin olla. Nyt mulla on sitten virallinen paperi, että oon leipzigilainen. Lähtiessä täältä täytyy sitten tehdä sama toisinpäin. Ah, byrokratia!
5. Kontoeröffnung - tilin avaaminen
Mietin etukäteen, että noinkohan oikeesti on fiksua avata pankkitiliä Saksaan neljäksi kuukaudeksi. Yliopiston ilmoittautumisessa kävi ilmi, että pakollista se on vain asuntoloissa asuville, koska jotain vuokranmaksuun liittyviä juttuja. Deutsche Bankilta saa kuulemma ainakin hyvän ja ilmaisen tilin. Päätin olla avaamatta omaa tiliä, koska voin maksaa mun suomalaiselta pankkitililtä kaiken tarvittavan ja nostaa käteistä pankkiautomaatista. Koskaan aiemmin ei ainakaan oo mennyt maksuja käteisen nostamisesta, ja käteisellä ajattelin täällä pääosin pelata. Se auttaa vähän hahmottamaan rahankäyttöä ja kelpaa ainakin aina.
7. Semesterbeitrag - lukukausimaksu
Tää ei oo varsinainen lukukausimaksu, vaan vertautuu musta enemmän ylioppilaskunnan jäsenmaksuun. Kaikki maksettava raha - 129,50e - menee opiskelijajärjestöille. Maksamalla maksun voi sitten opiskella täällä ja kymmenen päivän kuluttua saa opiskelijakortin. Opiskelijakortilla saa esimerkiksi matkustaa Leipzigin joukkoliikenteessä ilmaiseksi illalla ja yöllä klo 19-5 välisenä aikana sekä viikonloppuisin - muun muassa tästä maksetaan tossa maksussa. Maksu kannattaa maksaa heti kuin mahdollista, ja itse tein sen heti ilmoittautumisen jälkeen. Mukaansa yliopistolta saa lappusen, jolla maksun voi maksaa missä tahansa pankissa käteisellä, mutta pyytäessä saa myös IBAN-luvut ja muut, jotta laskun voi hoitaa itse verkkopankissa.
8. Semesterticket - lukukausilippu
Opiskelijat voivat ostaa lukukausilipun, jolla saa matkustella joukkoliikenteellä Leipzigissa sitten niin kovasti kuin sielu sietää. Puoli vuotta eli 6kk maksaa 94e, joka on oikeesti tosi huokea hinta. En itse kuitenkaan varmaan oo ostamassa tota lippua, koska oon täällä vaan neljä kuukautta (eli kun puolella vuodella toi ois 15,67e/kk, on se neljällä kuukaudella sitten 23,5e/kk) ja asun vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Lisäksi täällä on kesä, eli kulkeminen on muutenkin ihan mukavaa - eri asia, jos ois kylmä ja pitäs kulkea pitkiä matkoja. Fillarin ehkä hankin, saa nähdä.
Lisäksi: kurssien valinta
Sovin täksi päiväksi keskusteluajan mun oman Erasmus-ainekoordinaattorin assistentin kanssa. Käytiin vähän mahdollisia kursseja läpi, ja systeemi selkeytyi kyllä heti. On kursseja, joista on luennot (Vorlesungen) ja tentti (Klausur), ja näille voi marssia ilmoittautumatta ennakkoon. Joka luennon jälkeen haetaan luennoitsijalta kuittaus, että on ollut luennolla, ja kaks kertaa voi ilmeisesti olla pois (hehheh tää on Jyväskylän yliopiston viestinnän laitoksen jengille tuttua). Tentin voi tehdä halutessaan, mutta pelkällä läsnäololla saa noppia käsittääkseni kolme kappaletta. Lisäksi on kursseja, joissa opiskelijoita on vähemmän, ja joissa tehdään enemmän ryhmätöitä ja muita. Näiden nimi on Seminar. Jos haluaa osallistua tällaiselle kurssille, pitää mailata kurssin opettajalle ja pyydellä päästä mukaan. Itse en oo vielä kursseja katsellut, vaan meinaan tehdä sen seuraavaksi. Mun kursseista lisää sitten tuonnempana. Lisäksi ton assistentin piti allekirjoittaa paperi, että oon käynyt sen juttusilla, ja nyt mun pitäisi skannata ja mailata toi kansainväliseen toimistoon. Voisitteko saksalaiset jo päättää haluutteko asiat paperilla vai sähköisesti eikä molempien kirjavana sekoituksena...
Tällainen paperisotapläjäys tällä kertaa. Fiiliksiä näiltä ensimmäisiltä kokonaisilta päiviltä luvassa vähän myöhempänä, nyt siis kurssien valintaa ja myöhemmin ruoanlaittoa sekä Netflixiä, sillä oon koko ajan ollut täällä kipeänä ja vetänyt Strepsilsejä, Finrexiniä, teetä ja käyttänyt kymmenittäin nenäliinoja.
1. Immatrikulation - ilmoittautuminen yliopistoon
Vinkki: kannattaa mennä paikan päälle heti ensimmäisenä aamuna, kun ilmoittautuminen alkaa. Olin yhdeksän maissa paikalla yliopistolla, ja taisin olla seitsemän Erasmus-vaihtari. Keltaisen numerolapun kanssa odoteltiin odotushuoneessa, kunnes kansainvälinen tutor kutsui kunkin yksitellen luokseen huoneen eteen. Siellä piti antaa passi, kaksi passikuvaa, todistus että mut on otettu opiskelijaksi Leipzigin yliopistoon (tuli postissa Suomeen) sekä sairasvakuutus eli mun tapauksessa eurooppalainen sairaanhoitokortti. Tutor haki mun kansion, jossa oli esimerkiksi mun hakemus sisällä, ja antoi sen lisäksi esitteet yliopistossa aloittamisesta, yliopistoliikunnasta sekä tutoreiden järjestämästä ohjelmasta.
Hetki taas odottelua, kunnes meidät kutsuttiin pareittain toiseen huoneeseen. Siellä yksi (1) yliopiston työntekijä esitteli meille tärkeitä papereita kansiosta ja liimasi passikuvan johonkin paperiin. Saatiin esimerkiksi tunnukset yliopiston sisäiseen verkkoon, lasku ylioppilaskuntamaksusta sekä ohjeet ottaa yhteyttä omaan Erasmus-ainekoordinaattoriimme. Saatiin taas hetki odottaa, kunnes samassa huoneessa toinen rouvashenkilö esitteli meille tässä esittelemääni to do -listaa ja vastasi kysymyksiin sekä kertoi, mitä kaikkea meidän ilmoittautumisen jälkeen tehdä. Lisäksi saatiin Universität Leipzig -kangaskassit, joissa oli superpaljon esitteitä, pikkupusseittain nallekarkkeja sekä mun lemppari: KFC-pelikortit. Kaikkeen tähän meni heti aamulla vain vajaa tunti.
2. Wohnen - asuminen
Kuten kerroin, saksalaiset opiskelijat asuu paljon kimppakämpissä yksityisellä. Ajattelin esitellä meidän asuntoa vielä myöhemmin, kunhan saan omat petivaatteet ja muut. Täällä ei kuitenkaan vielä tunnuta odottavan, että meillä ois asunto - kauhean moni on kysellyt, että joko sulla on osoite.
 |
| Uusi kotikatu. Meidän talo on toi heti oikealla oleva valkoinen, ja mun huoneen ikkuna on toi kaikkein lähimmäisin ihan ylimmässä kerroksessa. |
3. Krankenversicherung - sairasvakuutus
Jos sulla ei Saksassa ole yksityistä sairasvakuutusta, oot pulassa. Siksi yliopistokin vaatii sellaisen. Onneksi EU-maista tulevilta opiskelijoilta riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti, joita näyttikin monella olevan mukana. Se on ihan näppärä kaveri, sillä reissatessa sillä saa hoitoa muissa EU-maissa siihen hintaan, mitä paikallisetkin, jos oon oikein käsittänyt. Joka tapauksessa sen voi tilata Kelan sivuilta ilmaiseksi ja se on aina jonkin aikaa voimassa, kunnes Kela postittaa kysymättä uuden. Näppärää kuin mikä!
4. Anmeldung beim Bürgeramt - ilmoittautuminen asukkaaksi
Leipzigissa pitää käydä ilmoittautumassa kaupungin asukkaaksi olikohan nyt parin viikon sisään siitä, kun on tänne saapunut. Yliopistolta ohjeistettiin, että kannattaa käydä jossain sivukonttorissa eikä kaupungintalon päätoimistolla, ettei tarvitse jonotella niin kauheasti. Googlasin vähän, ja kävi ilmi, että kaikki muut toimistot on musta ihan naurettavan kaukana ja kaupungintalolle kävelee kymmenessä minuutissa. Menin sinne tänään vähän aukeamisajan jälkeen ja odottelin alle 30min, eli en ees mitenkään kamalasti. Kun mun vuoro tuli, ehdin sanoa virkailijalle "oon tullut Suomesta Erasmus-opiskelijana" ja virkailija tiesi mistä on kyse. Mukaan tarvitsi passin ja sen osoitteen, jossa asuu. Lisäksi kysyttiin oonko naimisissa, koska saavuin tänne ja siinä se taisikin olla. Nyt mulla on sitten virallinen paperi, että oon leipzigilainen. Lähtiessä täältä täytyy sitten tehdä sama toisinpäin. Ah, byrokratia!
5. Kontoeröffnung - tilin avaaminen
Mietin etukäteen, että noinkohan oikeesti on fiksua avata pankkitiliä Saksaan neljäksi kuukaudeksi. Yliopiston ilmoittautumisessa kävi ilmi, että pakollista se on vain asuntoloissa asuville, koska jotain vuokranmaksuun liittyviä juttuja. Deutsche Bankilta saa kuulemma ainakin hyvän ja ilmaisen tilin. Päätin olla avaamatta omaa tiliä, koska voin maksaa mun suomalaiselta pankkitililtä kaiken tarvittavan ja nostaa käteistä pankkiautomaatista. Koskaan aiemmin ei ainakaan oo mennyt maksuja käteisen nostamisesta, ja käteisellä ajattelin täällä pääosin pelata. Se auttaa vähän hahmottamaan rahankäyttöä ja kelpaa ainakin aina.
7. Semesterbeitrag - lukukausimaksu
Tää ei oo varsinainen lukukausimaksu, vaan vertautuu musta enemmän ylioppilaskunnan jäsenmaksuun. Kaikki maksettava raha - 129,50e - menee opiskelijajärjestöille. Maksamalla maksun voi sitten opiskella täällä ja kymmenen päivän kuluttua saa opiskelijakortin. Opiskelijakortilla saa esimerkiksi matkustaa Leipzigin joukkoliikenteessä ilmaiseksi illalla ja yöllä klo 19-5 välisenä aikana sekä viikonloppuisin - muun muassa tästä maksetaan tossa maksussa. Maksu kannattaa maksaa heti kuin mahdollista, ja itse tein sen heti ilmoittautumisen jälkeen. Mukaansa yliopistolta saa lappusen, jolla maksun voi maksaa missä tahansa pankissa käteisellä, mutta pyytäessä saa myös IBAN-luvut ja muut, jotta laskun voi hoitaa itse verkkopankissa.
8. Semesterticket - lukukausilippu
Opiskelijat voivat ostaa lukukausilipun, jolla saa matkustella joukkoliikenteellä Leipzigissa sitten niin kovasti kuin sielu sietää. Puoli vuotta eli 6kk maksaa 94e, joka on oikeesti tosi huokea hinta. En itse kuitenkaan varmaan oo ostamassa tota lippua, koska oon täällä vaan neljä kuukautta (eli kun puolella vuodella toi ois 15,67e/kk, on se neljällä kuukaudella sitten 23,5e/kk) ja asun vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Lisäksi täällä on kesä, eli kulkeminen on muutenkin ihan mukavaa - eri asia, jos ois kylmä ja pitäs kulkea pitkiä matkoja. Fillarin ehkä hankin, saa nähdä.
Lisäksi: kurssien valinta
Sovin täksi päiväksi keskusteluajan mun oman Erasmus-ainekoordinaattorin assistentin kanssa. Käytiin vähän mahdollisia kursseja läpi, ja systeemi selkeytyi kyllä heti. On kursseja, joista on luennot (Vorlesungen) ja tentti (Klausur), ja näille voi marssia ilmoittautumatta ennakkoon. Joka luennon jälkeen haetaan luennoitsijalta kuittaus, että on ollut luennolla, ja kaks kertaa voi ilmeisesti olla pois (hehheh tää on Jyväskylän yliopiston viestinnän laitoksen jengille tuttua). Tentin voi tehdä halutessaan, mutta pelkällä läsnäololla saa noppia käsittääkseni kolme kappaletta. Lisäksi on kursseja, joissa opiskelijoita on vähemmän, ja joissa tehdään enemmän ryhmätöitä ja muita. Näiden nimi on Seminar. Jos haluaa osallistua tällaiselle kurssille, pitää mailata kurssin opettajalle ja pyydellä päästä mukaan. Itse en oo vielä kursseja katsellut, vaan meinaan tehdä sen seuraavaksi. Mun kursseista lisää sitten tuonnempana. Lisäksi ton assistentin piti allekirjoittaa paperi, että oon käynyt sen juttusilla, ja nyt mun pitäisi skannata ja mailata toi kansainväliseen toimistoon. Voisitteko saksalaiset jo päättää haluutteko asiat paperilla vai sähköisesti eikä molempien kirjavana sekoituksena...
Tällainen paperisotapläjäys tällä kertaa. Fiiliksiä näiltä ensimmäisiltä kokonaisilta päiviltä luvassa vähän myöhempänä, nyt siis kurssien valintaa ja myöhemmin ruoanlaittoa sekä Netflixiä, sillä oon koko ajan ollut täällä kipeänä ja vetänyt Strepsilsejä, Finrexiniä, teetä ja käyttänyt kymmenittäin nenäliinoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)