Swinging all the way

Mun musiikkimaku on yleisesti aika elektro- ja indiepop-painotteinen. Yksi tyylilaji on kuitenkin mun sydäntäni tosi lähellä: swing.

En mee kiistämään, etteikö Frank Sinatra ois itse herra Swing, mutta mulle uppoaa uudempikin materiaali. Ja miten uppookaan! Pidän niistä torvista, poljennosta ja swingin monipuolisuudesta: se tuntuu käyvän niin nauravan aurinkoisiin päiviin, mutta myös niihin hetkiin kun istuu yksin viltin alla sohvannurkassa.

Kun siis luin, että Robbie Williams on julkaissut uuden swing-levyn, mulla aukeni Spotify heti ja uusi Swings Both Ways soi heti koko päivän. Sääli, että oon vaihdossa Saksassa just kun Robbie tulee Suomeen 18. toukokuuta - jos jotain, niin tätä levyä haluaisin kuulla livenä! Täytyy laittaa harkintaan, jos hankkisin liput Berliinin konserttiin.

Tässä onkin tuttu Love Supreme swing-versiona:

Mun suurin swing-rakkauteni viekin Saksaan: ei oo mitään parempaa kuin Roger Cicero. Oon ihan naurettava fanityttö! Oon kuunnellut Ciceroa jo yli viisi vuotta, ja yks mun suurimmista toiveista onkin joskus kuulla artistia livenä. Saksankielistä swingiä, kuvitelkaa! Siinä yhdistyy kyllä mun kaksi suurta rakkauttani. Roger Cicero oli edustamassa Saksaa Suomen euroviisuissa vuonna 2007, ja sieltä miehen alunperin bongasinkin. Uusi levy on tulossa ensi vuonna enkä malttaisi odottaa sen ilmestymistä - edellisestä onkin jo kaks vuotta.

Zieh die Schuh aus (suoraan vapaasti suomennettuna "riisu kengät pois") on yksi mun lempibiisejä. Hauskaa on, että tässä Roger Ciceron levymerkin lataamassa videossa on saksankieliselle tekstille käännökset englanniksi jos tuo rakkauden kieli ei luonnistu:

Swing tuo ainakin mulle hieman juhlaa keskelle arkea. Tuntuu, kuin oma elämä olisi musikaalia kun naputtaa koulujuttuja tai silppuaa sipulia lasagneen ja swing soi mahtipontisena taustalla. Pieni todellisuuspakoilu aina sallitaan, eikö?

Syö, näe, juo Budapestissa 4+1

Palasin juuri Budapestista, jossa olin ainejärjestön järjestämällä neljän yön reissulla 34 muun innokkaan puheviestinnän opiskelijan kanssa. Kaupunki ei ollut ennestään tuntematon, sillä sinne päättyi toissakesäinen reilimatkani. Tällä kertaa kaupungista sai siis nauttia hieman eri tavalla, kun pakolliset nähtävyydet oli nähty - tässä siis parhaita paloja ja vinkkejä yhdelle päivälle.

Missä syödä aamupalaa?
Hostelli, jossa yövyimme, ei tarjonnut aamupalaa, joten sellainen piti löytää jostain kahvilasta joka aamu. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka on Komédiás Kávéház ja erityisesti sen croissantit, jotka olivat varmasti parhaita, joita oon koskaan syönyt. Muutamalla hassulla eurolla saa lämpimiä, juuri itsetehtyjä croissantteja sekä aprikoosimarmeladia, joka ei varmasti ole tullut mistään tehtaalta. Lisäksi tuorepuristettu appelsiinimehu on kahvilassa todellakin tuorepuristettua - kun olimme lähdössä, kahvilaan kannettiin korillisia tuoreita appelsiineja. Siitä ja Pirkan perusappelsiinimehusta ei voi oikein puhua edes samassa virkkeessä. Meille tarjoillut herttainen setä puhui lisäksi todella hyvää englantia!

Mihin museoon mennä?
Tunnetuin Budapestin museoista on todennäköisesti The House of Terror. Vierailemisen arvoinen on kuitenkin myös The Holocaust Memorial Center, joka kertoo toisen maailmansodan holokaustista unkarilaisten juutalaisten näkökulmasta. Vastaavanlaisia museoita on paljon, mutta esimerkiksi uhrien henkilökohtaiset tavarat (muun muassa kuuluisa raidallinen pyjama) tuovat tapahtumat tosi lähelle. Vaikuttava ja ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Missä syödä lounasta?
Kasvissyöjälle, kuten minä oon, Unkari on vähän haastava maa: joko kasvisruokaa tehdään tosi hyvin tai ei ollenkaan. Pyörähdettiin lounaalla Hummus Barissa, joita on Budapestissa muutama. Maailman parhaat falafelit! Annokset ovat todella halpoja ja vaikka aluksi ei siltä tuntuisi, huomattavan täyttäviä. Hirveästä nälästä huolimatta en jaksanut syödä kaikkea. Oma vegaaninen annokseni sisälsi muun muassa kikherneitä, hummusta, tahinia, oliiviöljyä ja yrttejä ja se tarjoiltiin pitaleivän kanssa. Miten hyvältä tuntui syödä pitkästä aikaa kasviproteiineja!

Mihin mennä drinkeille?
Meidän viimeisen päivän illanviettopaikaksi oli etukäteen jo valikoitunut KIOSK Budapest. Paikka toimii paitsi baarina, myös ravintolana, mutta ennen muuta sinne kannattaa mennä drinkeille. Pääruoat ovat kaikki lihalähtöisiä, joten mun oli tyytyminen salaattiin ja tomaattikeittoon (jotka kyllä oli hyviä). Baari kuhisi hipsterhenkisiä nuoria aikuisia, ja jos syömään mielii, kannattanee pöytävaraus tehdä etukäteen. Miljöö on ihan huikea, musiikki ympäristöön sopivaa
ja drinkit todella ammattitaitoisia - sekä Suomen hintatasoon verrattuna halpoja.

Bonus: Minne lähteä seikkailulle?
Jos seikkaileminen ja historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Memento Parkia. Budapestin ulkopuolelle, yhdelle aukealle, on kärrätty kommunistisen Unkarin ajan patsaita. Alueelle on keskustasta pitkä matka todellisen maaseudun läpi. Tällä reissulla Memento Park ei kuulunut vierailukohteisiin, mutta kävin siellä edellisellä kerralla ja oltiin ainoat koko paikassa silloin. Hauskan jännällä tavalla omituinen fiilis!

Budapest on järjettömän mielenkiintoinen kaupunki, jossa uudet kauppakeskukset ja vanhat rakennukset elää rinnakkain katukuvassa. Suomalaiselle halvassa kaupungissa voi viettää tyylikkään kaupunkiloman, mutta myös syvälle Unkarin historiaan ja perinteisiin uppoutuvan matkan. Kokonaisuudessaan vierailemisen arvoinen kaupunki!

Tässä oon, tättärää!

Minä laulan tunteella Take Thatia kun pakkaan laukkuja, minä istun silmät innosta hehkuen verkkoyhteisöllisyyden luennolla, minä en vaihda Jeeves & Wooster -soittoääntäni koskaan, minä näytän aamuisin poikaystävän luota kotiin polkiessa spurgulta, minä talletan pikkukolikot pinkkiin säästöhippoon.

Moikka, oon Marjo, pian 21-vuotias puheviestinnän opiskelija, toimittajanalku ja vihreä aktiivi. Mun päiväni kuluvat tehokkaasti opiskelun välttelyyn pelaamalla Tetristä opiskeluun ja illat järjestötyöhön. Nauran paljon - niin mulle on ainakin kerrottu - käyn korkeakoululiikunnan ryhmäliikunnoissa todetakseni vain sitä seuraavana päivänä että kaikkialle sattuu ja rakastan värikkäitä asioita.

Oon kirjoittajaihminen. Sellainen, joka kirjoitti pienenä tarinoita, lukiossa sai äidinkielestä sen ainoan laudaturin ja joka ei ymmärrä tekstin uudelleenkirjoittamista. Lisäksi oon valittaja ja hehkuttaja: sellainen, joka ei malta pysyä paikallaan kuullessaan uusista jännistä jutuista ja haluaa kertoa ne kaikille sekä sellainen, joka marmattaa marmattamisen ilosta. Miksi en bloggaisi?

En väitä, että oisin maailman kiinnostavin nuori nainen tai että oisin blogille antautuva tyylibloggari, poliittisia aukottomia faktoja latova moottoriturpa tai vauvakuumeessa pyöriskelevä käsityöihminen. Toisinaan voin olla hauska ja mulla voi olla kiinnostavat jutut. Tervetuloa ottamaan selvää!