Aloitettiin eilen joululahjaelokuvalippujen käyttäminen ja käytiin katsomassa The Monuments Men, joka sai ensi-iltansa Suomessa toissapäivänä.
Lyhykäisyydessäänhän leffa kertoo Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukosta, the Monuments Menistä, joka toisen maailmansodan aikana yrittää pelastaa natsien varastamia arvokkaita taideaarteita takaisin niiden oikeille omistajilleen. Etukäteen olin lukenut arvosteluja, joissa elokuvaa moitittiin tasapaksuudesta ja latteudesta. Tää ei kriitikoiden mukaan oo myöskään George Clooneyn parhaimpia ohjauksia. En siis oottanut mitään mestariteosta, mutta ihan viihdyttävää parituntista.
Sellainen elokuva olikin. Musta oli todella kiinnostavaa se, miten The Monuments Men tuo sodasta esiin puolen, jota ei ole tullut ajatelleeksikaan - etenkin, kun koko tarina perustuu tositapahtumiin. Hitler, taidemies itsekin, halusi kerätä itselleen mittavan taidekokoelman ja perustaa Führer-museon, jonne ne kaikki koottaisiin. Natsit kuitenkin tuhosivat esimerkiksi lukuisia kuuluisia maalauksia, koska tiesivät, etteivät itse voi pitää niitä - mutta etteivät muutkaan saisi niitä silloin käsiinsä. Onko taide siis arvokasta vain silloin, kun sen omistaa itse?
Taiteen arvoa voi miettiä myös nimenomaan sodan aikana. Kun ihmisiä kuolee, onko oikeasti tärkeää pistää paukkuja taiteen suojelemiseen? Elokuva mun mielestä summaa hyvin, miksi niin on. Sota voi pyyhkäistä kartalta kokonaisen sukupolven, mutta jos samalla tuhotaan niiden tyyppien tekemää taidetta, on kuin koko sukupolvea ei ois ollut olemassakaan.
Ei elokuva mikään erityislaatuinen olekaan, mutta se ei musta haittaa. Se on silti tyylikäs, ja vaikka vähän tasapaksu onkin, todella mielenkiintoinen. Kahdessa tunnissa ei kertaakaan käynyt mielessä vilkaista kelloa. Pidin myös siitä, että vaikka kyseessä on sotaelokuva, tässä väkivalta on vain sivuroolissa. Oon pahimman luokan nynny ja nytkin puristin poikaystävän käsivarren miltei mustelmille, mutta loppupeleissä tässä ei nyt puhuta mitenkään raa'asta elokuvasta. (Toki ihmisiä ammutaan, ja pahinta siitä tekee juuri se, että se on niin todenmukaista - ei mikään järjetön robottiräiskintä oo niin pelottavaa, koska se ei oo uskottavaa.)
Suosittelen elokuvaa kaikille, joita aihepiiri yhtään kiinnostaa. Oon itse paatunut toista maailmansotaa käsittelevien elokuvien ja dokumenttien katsoja, joten tottahan tää mua viihdytti. Ois kuitenkin mukava kuulla, inspiroituuko muut tästä samalla tavalla. Joka tapaukessa The Monuments Men mun mielestä puolustaa paikkaansa sotaleffojen sarjassa - nimenomaisesti tuoreen näkökulmansa ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti