Tänään olen itkenyt varmaan jo ainakin viidesti, ilosta ja haikeudesta, onnesta ja ikävästä. Tuntuu, että käsillä on mun elämäni suurin seikkailu: seikkailu, josta en tule takaisin samana ihmisenä. Pelottaa tällä hetkellä ihan vietävästi, mutta ootan myös sitä aurinkoista (10 vrk sääennuste lupaa Leipzigiin vain aurinkoa ja vähintään +15 astetta joka päivä) ihanankielistä ympäristöä, jossa pian opettelen elämään.
Jyväskylässäkin paistaa aurinko ja on lämmintä +11. Tekisi mieli itkeä vain senkin takia, ja siksikin, että mun jännityksen ja onnen sekaiset ajatukset tiivistyy tän kappaleen poljennossa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti