Kuitenkin sitä jo pari kertaa lupailemaani asuntoasiaa. Saksalaiset harrastaa tosi paljon WG- eli Wohngemeinschaft-asumista. Suomeksi: ne asuu tosi paljon isoissakin kimppakämpissä, jopa ihan kommuuneissa. Miten kivaa! Luin, että Leipzigissa opiskelija-asunnot on aika kaukana keskustassa ja DDR-kunnossa, joten mulle oli jo alusta alkaen selvää, että haluan asua tällaisessa WG:ssä. Niiden etsimiseen on mainio sivusto esimerkiksi WG-Gesucht, josta omanikin löysin.
Löysin vuodenvaihteessa jo asunnon, jota vuokrattiin huhti-heinäkuuksi; palttiarallaa siksi ajaksi, kun oon maisemissa. Kyseessä oli siis 12m2 kalustettu huone WG:ssä, jossa asui lisäksi toinen tyttö. Kaikkine sivukuluineen (vesi, sähkö, netti ja puhelin) vuokra oli 265 euroa, eli ei todellakaan paljon - etenkin kun ottaa huomioon, että asunto on korkeimmassa kerroksessa ja siitä kävelee muutamassa minuutissa kahteen ruokakauppaan sekä kymmenen minuuttia keskustaan ja yliopistolle. Lisäksi kämppis on kasvissyöjä, mua pari kuukautta nuorempi ja etsii sosiaalista kanssa-asujaa!
 |
| Kuvat: WG-Gesucht.de |
Laitoin sivuston kautta viestiä huonetta vuokranneelle tytölle, joka vastasi mulle jonkin ajan kuluttua. Kaikki hoitui aika mutkattomasti: mailailin sekä huonetta vuokranneen, itse Ameriikoissa vaihdossa olleen tytön kanssa, ja sitten tulevan kämppikseni kanssa. Skypetin ensin tulevan kämppikseni kanssa, ja juteltiin muun muassa siivousasioista, jotka kämppiselämässä on tärkeitä. Mun vuokranantajakin halusi skypettää vielä mun kanssa, ja kävi ilmi, että hän opiskelee puheviestintää sivuaineena - kuinka siistiä sekin! Oli kuin oltaisiin tunnettu jo vaikka kuinka pitkään kun jaariteltiin Skypessä niin kauan. Tän toisen Skype-puhelun aikana jo kuulin, että mut oli valittu asuntoon muutamien hakijoiden joukosta. Mulla oli siis katto pään päälle jo kolmisen kuukautta ennen kuin olin ees lähdössä, eli ihan tosi ajoissa, mikä oli vaan tosi hyvä. Vuokrasoppari me kirjoitettiin skannaamalla ja mailaamalla toisillemme, koska se sopi molemmille eikä tarvinnut lähteä postittelemaan Atlantin yli alkuperäisiä papereita.
Nyt oon laitellut vähän viestiä mun kämppiksen kanssa, ja hän hakee mut rautatieasemalta sunnuntaina ettei tarvii hortoilla rinkan ja Kånkenin kanssa ympäri uutta kaupunkia parinkymmenen asteen lämmössä... Yhden ison ja pienen pyyhkeen meinaan ottaa mukaan, mutta petivaatekysymys on vähän auki - mun huoneessa ei välttämättä oo ees tyynyä ja peittoa vielä. Lisäksi saksalaisten tyynyt on koko Euroopan kokoisia, eli täkäläiset tyynyliinat ei niihin ees passaa. Täytyy katsoa, miten ekan su-ma-yön kanssa tehdään (sunnuntaisinhan kaupat ei Saksassa oo auki) ja marssittava sitten ostoksille. Meillä kotona petivaate- ja pyyhekaappi pursuilee, ja petivaatteita rakastavana on tehnyt nyt tosi pahaa kulkea alepussilakanoiden ohi silmät kii. Pääsen luvan kanssa petivaateostoksille!!
Tässä vielä uusi sinkku Roger Cicerolta, jonka uusi levy julkaistaan ylihuomenna ja jota oon fiilistellyt Leipzigia ootellessa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti