Ajatuksia ja mun tarina kasvissyönnistä

Oon tilasto_kyttääjä_nainen ja huomasin että mun blogiin on päädytty hakusanoilla vegaani ja kasvisruoka. Se onkin ihan oikein, sillä oon vegaanipainotteinen kasvissyöjä, joka tykkää laittaa ruokaa ja kokeilla uusia juttuja. Aion jakaa hyviä reseptejä eteenpäin (oon myös nolottavan paatunut ruokakuvaaja) - viime aikoina ruoanlaitto on vaan ollut sitä "mitäköhän tuolta kaapista löytys" -tyyppistä iltakasin jälkeen kun tulee töistä.

Oon syönyt kasvispainotteisesti muistaakseni vuodesta 2005, eli oon ollut melkein 13 kun siirryin esimerkiksi koulussa syömään kasvisruokaa. Ajatus siitä, että mun ruokani on ollut joskus ihan yhtä elävä kuin minä ja sillä on ollut yhtä lailla tunteita kuin mulla, oli puistattava. Viimeistä liharuokaani en muista, sillä viimeiset vuodet ennen täyttä lihasta kieltäytymistä saatoin syödä lihaa esimerkiksi sukulaisilla vieraillessa. Nyt oon kuitenkin jo monta vuotta syönyt vain kasvissafkaa ja suku ynnä muu jengi tietää sen.

Vegaanipainotuksen otin ruokavalioon joskus keväällä tai kesällä 2012. Olin helmikuussa muuttanut omaan asuntoon ja korvannut esimerkiksi kerman ja maidon kasviperäisillä tuotteilla. Mietin, miksen voisi jättää pois viimeistä eläinperäistä linnaketta mun ja vegaaniuden välillä eli juustoa leivän päältä. "Ihan hyvin voin", ajattelin, ja niin teinkin. Nykyisin syön juustoa jos sitä on esimerkiksi tarjolla ja ostan tyyliin kerran parissa kuussa kotiin. Raejuusto on mun heikkous... En oo siis ehdoton vegaani, mutta sillä painotuksella (en esim. käytä muita maitotuotteita) ja se tuntuu nyt hyvältä.

Mun kasvissyönnillä on taustallaan ennen muuta eettiset ja ilmastolliset syyt. En halua olla tukemassa eläimiä huonosti kohtelevaa tehotuotantoa ja samalla haluan pienentää mun hiilijalanjälkeäni. Vaikka tietty esimerkiksi luomulihaa on tarjolla, oon jo niin vahvasti kasvissyöjä ettei musta vaan enää saisi silläkään verukkeella lihansyöjää. Näiden vuosien aikana myös suhde lihaan on muuttunut, eikä sitä oikeasti tee ees mieli. Välillä tulee jopa huono olo kaupan lihatiskien välissä kun käyn muiden bratwurstien seasta hakemassa omat tofunakkini.

Perustan oman ruoanvalmistukseni aina jonkin proteiininlähteen ympärille: oli se seitan, tofu, soija, quorn, palkokasvit tai mikä ikinä. Iduista pidän etenkin ja viime aikoina oon opetellut seitanin tekoa. Soijasuikaleet oon oppinut maustamaan niin että niitä tekisi mieli napsia suoraan pannulta ennen kuin ne ehtii edes lautaselle asti. Tofu on ihanaa grillattuna - etenkin esimerkiksi oliivitofu, joka tossa kuvakollaasissa näkyykin. Mun mielestä erityisen tärkeää kasvisruoan valmistuksessa onkin huolehtia proteiininsaannista (eli purjo-porkkanapihvit ei vaan riitä) sekä maustamisesta. Ei kai ne soijasuikaleet miltään maistu jos ei niitä mausta! Ihan sama juttu jollain maustamattomalla broilerilla.

Uskonto ja ruoka on ihmisille hirveän läheisiä ja henkilökohtaisia asioita, ja ne usein herättääkin keskustelua - ajatelkaa vaikka Helsingin kaupunginvaltuustossa käytyä keskustelua koulujen kasvisruokapäivästä. Ruokaan liittyy aina suuria tunteita ja oma ruokavalio koetaan usein parhaana. Totta kai musta ihmisten kannattaisi vähentää lihansyöntiä tän maapallon kannalta, mutta en oikein usko pakon voimaan. Jos herne-maissi-paprika makaronilla on ainoo kasvisruoka johon on tutustunut, niin en ihmettele jos lihaton vaihtoehto ei nappaa. Kasvisruoka vaatii ehkä vähän enemmän vaivaa, mutta koko ajan vähemmän, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Voisin jaaritella kasvisruoasta vaikka kuinka, mutta olkoon tää tällainen avaus. Niitä reseptejä kyllä tulee jakoon, googlaan niitä itekin mielelläni ja haluun kuulla uusia ohjeita! Viime aikoina oon ollut sen sijaan ahkera leivänleipoja - meen nytkin laittamaan yhden ruisjauhopohjaisen peltileivän uuniin.