Vuosien vuosi 2013

Ei kai vielä oo liian myöhäistä vetää yhteen viime vuotta? Onhan kuitenkin vielä tammikuu. Mulla oli meinaan sellainen muutosten vuosi, että on mulle itsellenikin ihan hyvä vähän kerrata vuotta 2013.

Viime vuosi mulla kului esimerkiksi opiskeluiden ja järjestötöiden parissa. Opiskelin ekan vuoden kevättä ja toisen vuoden syksyä puheviestinnällä Jyväskylän yliopistossa, ja vaikka välillä ihmettelin alavalintaani, tunsin olevani oikeassa paikassa. Haeskelin vielä sivuaineita.

Toimin viime vuonna Jyvioni - Jyväskylän vihreät nuoret ja opiskelijat ry:n toisena puheenjohtajana sekä Jyväskylän Vihreiden varapuheenjohtajana ja viestintävastaavana. Ne tuottivat paljon töitä, mutta pidin kokoustamisesta, tapahtumien järjestämisestä ja yhdistyksissä muutenkin toimimisesta. Se on ollut mun henkireikä pitkään ja oon tutustunut sitä kautta mahtaviin ihmisiin.

Viime kesänä kävin myös elämäni ensimmäisillä festareilla, kun vierailtiin Joensuussa Ilosaarirockissa (itkin koko Sigur Rósin keikan ajan) sekä mun ystävän häissä, joissa mun vegaaniruokavalio oli huomioitu mahtavasti, eli sain muutakin kuin herne-maissi-paprikaa.

Asuin viime vuonna myös kolmessa eri asunnossa. Ensin omassa yksiössä, johon olin muuttanut helmikuussa 2012 (ylävasen), sitten mahtavan kämppiksen kaa kaksiossa (yläoikee) ja nyt mun poikaystävän kanssa tässä kompaktissa kaksiossa. Yksiöstä oli tullut mulle rakas, mutta mulla oli huikea kämppis (tiiän että luet, puspus) jonka kanssa saatiin idea yhteenmuuttamisesta parin viinilasin jälkeen keskellä yötä ja hups vaan, siitä tyyliin viikko niin meillä oli jo muuttopäivä. Siellä asuin huhtikuusta joulukuuhun, ja tähän nykyiseen asuntoon muutettiin joulukuussa.

Viime vuonna isoin juttu mulle oli kuitenkin rakastuminen. Alettiin seurustella mun poikaystävän kanssa maaliskuussa, mutta oltiin tunnettu ja oltu ystäviä sitä ennen jo pari vuotta. Pikkuhiljaa ystävyys syveni rakkaudeksi ja tässä sitä nyt ollaan, avopuolisoina. Syötiin eräänä vapaapäivän aamuna mun yksiössä alkuvuodesta sängyssä mahtava brunssi, täytyiskin uusia se tässä joku päivä... En voisi kuvitella enää elämää ilman mun poikaystävää.

Lisäksi otin viime vuonna tatuoinnin, jota olin harkinnut jo pidemmän aikaa. Otin 44 Tattoon Jaakolla maapallon oikeaan käsivarteeni. Jännitin hirveesti, purin hammasta ja olin muutenkin nynny vaikka tatska on niin pieni ja sen tekeminen kesti ehkä puoli tuntia. Pidän siitä kuitenkin valtavasti ja se muistuttaa mua joka päivä mun arvoista ja siitä mikä mulle on tärkeää. Oikeassa kädessä se on siksi, että oon oikeakätinen ja yritän tehdä oman osuuteni maapallon pelastamiseksi.

Tältä vuodelta on lupa odottaa kans aika paljon: aloitin uusissa töissä viime viikolla, oon lähdössä puoleksi vuodeksi vaihtoon, toivottavasti matkailen, tuun kyllä ikävöimään paljon, mutta ootan myös syksyä nyt jo innolla. Ihanaa kun on jotain mitä oottaa!