Millaista on hakea puheviestinnälle?

Opiskelen toista vuotta Jyväskylän yliopistossa puheviestintää, jos se ei tähän mennessä oo vielä käynyt selväksi. Puheviestintä ei juuri kerro kellekään ensikuulemalta mitään, ja oon tottunut selittelemään jatkuvasti mitä opiskelen ja mikä musta tulee isona. Jos mietit puheviestinnälle hakemista, kannattaa jatkaa lukemista. Kerin vähän taaksepäin ja kerron ihan ensimmäiseksi miten meille haetaan.

Pääsin puheviestinnälle kesällä 2011, mutta lykkäsin aloittamista vuodella. Kun tein yhteishakua, hain ajatuksella "haluaisin tehdä toimittajan töitä tai muuta semmosta viestintäjuttua". Puheviestintä taisi olla mun toinen tai kolmas hakukohde, muuten hain muun muassa journalistiikkaa tänne Jyväskylään ja tiedotusoppia Tampereelle.

Puheviestinnän pääsykokeisiin ei pääse kaikki, vaan sinne päässeille tulee kirje siinä toukokuun vikoina päivinä. Pääsykokeisiin pääsee taustapisteillä, jotka lasketaan ylioppilaskokeiden tuloksista. Mun aikaan yhden lisäpisteen sai myös, jos oli suorittanut lukiossa puheviestinnän loppukokeen (ryhmäkeskustelu ja puhe). Pääsykoekutsussa on ennakkotehtävä, eli viiden minuutin puhe annetusta aiheesta ja puhe tiivistettynä paperille tiettyyn merkkimäärään. Vuonna 2011 meidän piti kertoa siitä, miten hyödyntäisimme puheviestinnän maisterin osaamistamme työyhteisössä.

Pääsykoekutsussa lukee myös koepäivä. Muistan kun tein edellisenä iltana ennakkotehtävää sellai "lollol mitäköhän tästä tulee" ja sellaiselta se tuntui kun pääsin koepaikalle. Muut oli sellai "lainasin sitä ja sitä puheviestinnän kirjallisuutta" ja mulla oli lähteenä vaan yliopiston omat sivut... Meidät kootiin yhteen ja kerrottiin, milloin oma valmistautumisaika alkaisi ja moneltako itse koe olisi. Meidän piti tulla siis odotustilaan viimeistään tiettyyn omaan aikaan, josta siirryttiin aikanaan koetilanteeseen.

Mun pääsykoetehtävä oli kaikkee muuta kuin puheviestintää. Selitin miten toimisin organisaatioissa ja olisin toimittaja, eli puhuin viisi minuuttia käytännössä muita meidän laitoksen aineita eli yhteisöviestintää ja journalistiikkaa. Puhe pidettiin siis kahdelle puheviestinnän opettajalle tai tutkijalle ja ojennettiin samalla oma tiivistelmä. Puheen jälkeen oli haastattelu, jossa mitattiin motivaatiota ja esiintymistaitoja. Multa kysytiin muun muassa mikä mua kiinnosti ja ei kiinnostanut opetussuunnitelmassa (kannattaa siis lukea se hyvin toisin kuin mää tein!) sekä mitä teen jos en pääse puheviestinnälle nyt sisään. Toinen haastattelijoista on yleensä "se hyvä" ja toinen "se paha", eli toinen hiillostaa enemmän. Mää en ite muista tällaista, mutta kaikilla muilla on ollut tällaisia kokemuksia.

En päässyt kertaheitolla sisälle, vaan sain ensin hylkykirjeen. Olin sellaiseen varautunutkin, sillä mulla oli oman alan määräaikainen duunipaikka tiedossa vuodeksi. Silti vähän itketti. Myöhemmin mulle tuli taas kirje yliopistolta ja mietin että mitäs ihmettä te nyt hierotte sitä hylsyä mun naamaan. Kävikin niin, että pääsin viidenneltä varasijalta sisään! Otin ilman muuta paikan vastaan ja soitin yliopistolle kysyäkseni mun pääsykoepisteitä. Maksimipistemäärä oli 100 pistettä, josta ennakkotehtävän osuus oli 30. Ite sain siitä 16... Puolestaan motivaatio ja esiintymistaidot pelasti mut, sillä niistä nappasin pisteitä ihan huolella. Tarkempia pisteitä en muista. Sisään jengiä otetaan yleensä vuosittain joku 15-20 henkeä, eli pienellä ryhmäkoolla mennään.

Itse opiskelusta mulla on niin paljon kerrottavaa, että taidan kertoa siitä vielä erikseen. Puheviestinnälle hakeminen on jännää, mutta hei - eipä oo muuten ulkolukua! Haastattelussa mitataan sopivuutta alalle kyllä aika hyvin. Ihan pystymetsästä ei siis meillekään pääse - ollaan Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan vaikeimpia aineita päästä sisään. Lisää hakemisesta voi lukea yliopiston sivuilta.